Piiiitkän päivän myöhäinen ilta. Neljältä lähdettiin koirain kera kohti Orimattilaa, jossa oli tiedossa kaksi Anne Saviojan tuomaroimaa agilitykisaa. Sydäntä taskussa tietenkin. Ja hyvin meni eka rata. sillä nolla tuli nippa nappa. Toinenkin  rata olisi ihan hyvin voinut olla nolla, mutta Saaga varasti ja oma sijaintini oli sellainen, etten ehtinyt saada sitä ylen helpolle hypylle. Lopussa ohjasin huonosti helpon käännöspaikan. Tulos siis kymppi ja neljä sekuntia yliaikaa. Noissa sössimisissä meni reilusti yli sen neljän sekunnin, joten ihan täydet mahdollisuudet nollaan oli olemassa. Mutta ei olla ahneita, vaan iloisia siitä, että nollia on nyt jo neljä kolmelta eri tuomarilta. Jatkamme lauantaina Lohjalla nollien metsästystä.

Paluumatkalla mietin niin ankarasti rataa, että unohdin seurata peltipoliiseja ja nopeusmittaria. Siispä urani ensimmäinen peltipoliisifoto on tapahtunut tosiasia. Ja kyllä se valo inhottavan häikäisevä olikin. Ei kyllä voinut olla huomaamatta, mitä tapahtui. Mitään tolkutonta ylinopeutta ei ollut. Satasesta oli juuri laskenut nopeus kahdeksaankymppiin, ja mielestäni mittari näytti jotain yhdeksänkympin tietämillä. Vaan eiköhän posti tuo pian tiedon, millainen potti on odotettavissa. Harmittaa vietävästi turhanpäiväinen rahanmeno.

Sirpa videoi meidän ratamme, mutta tänään en niitä jaksa koneelle laittaa. Ehkä sitten huomenna.

Kauniita unia kaikille. Meillä jo koiraosasto on ihan litteänä lattialla. Krooh!