Okei, myönnetään. Verhoihin asti en tänään ehtinyt. Mutta sen sijaan kyllä käytiin kentällä vähän treenailemassa yhtä ja toista. Viritin Saagalle suoraviivaisen vauhtiradan, jossa oli hyppyjä, välissä okseri, kepit, A ja puomi. Okseri ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Kepeille meno sen sijaan edelleen on vauhdissa vaikeaa. Mikäli ehdin edelle ja nappaan nenästä eli "niistän"  oikeasta välistä kepit alkuun, homma toimii, mutta kun en taatusti vauhtiradalla ennätä edelle. Huokaus!  No, saatiin sentään muutama onnistunutkin keppien sisällemeno sentään. Toivotaan, että ensi viikonloppun kisoissa on ennen keppejä jotain vääntöä ja hidastetta , jotta koira ei ole täydessä faartissa.

Assin kanssa tehtiin pari tunnistusnoutoa. Ensimmäisellä etsi-käskyllä se lähti huitelemaan ihan väärään suuntaan. Palautin sivulle ja näytin kädellä suuntaa. Sitten ei ollut ongelmaa. Molemmilla kerroilla se löysi oikean kapulan, joskin toisella kerralla jäi kapula suussa katsomaan minua, että mitäs nyt sitten pitäisi tehdä. Jatkamme harjoitusta. Sitten tehtiin vähän kakeja- ylös-maahan-osastoa. Ylös Assi nousee niille sijoilleen tosi hienosti, mutta menee taaksepäin maahan vain, jos olen ihan edessä näyttämässä. Kauempaa käskyttäessä se ottaa askeleen eteenpäin. Tätä pitäisi hinkata joka ikinen päivä. Luoksetulon pysähdyksiä otin käden ja suusanallisen käskyn kanssa yhdessä. En osaa päättää vieläkään, kumpi olisi Assille parempi. Ja kun itse olen näin epävarma, ei mikään ihme, että liike sujuu ihan surkeasti. Saagan kanssa aion tehdä pysäytyksen kädellä, kun se jo sillä aika hyvin toimii. Kaukokäskyissä Saaga ei meinaa nousta ekalla istu-käskyllä ylös, kun matkaa on yhtään enemmän. Ruokakuppisulkeisissa muutaman metrin matkalla se tekee liikkeen täydellisesti, mutta 5 metriä on jo ihan toinen juttu. Omituista ihmisen aivoilla ajateltuna, mutta sama juttuhan on Assillakin. Kaukokäskyt kymmenen metrin päästä ovat ihan eri liike kuin läheltä. Pitäisi ilmoittaa piirimestaruustokoihin koirat, mutta olen vähän mietiskellyt, että sittenkin ilmoitan vain Saagan ja harjoitellaan Assin kanssa rauhassa lokakuun koetta varten. Yksi stressin aihe vähemmän - ehkä.

Elsa harrasti palloa. Kun laitoin narupallon kentän reunalla olevalle tuolille, se pihisti sen sieltä ja heilutti päätään viekottelevasti saadakseen vielä vähän pallon heittoja. On se niin söpöhöpö.

Iltapäivällä kävin ostamassa mökille tulevienkin kukkaistutusten suojaksi kompostikehikkoja. Meidän tytöt kun eivät mitään kukkapenkkejä kunnioita - tai edes havaitse - kun on vauhti päällä. Sitten pesin Saagan ja sillä aikaa kun Saaga kuivatteli, imureerasin huushollin.  Että verhot sitten jäivät toisen päivän hommaksi. Kerkiäähän nuo.

-------------

Ai niin, pitipä mainita, että laitoin vetämään kyselyn luonnetestipaikasta Saagalle. Olisi marraskuun alussa kohtuullisen lähellä. Toivottavasti saadaan paikka. Jos ei, jatketaan metsästystä.