Jo perjantai ja tokokisat lähestyvät. Juoksut eivät ole alkaneet, joten näyttää siltä, että Saagan kanssa ollaan sunnuntaiaamuna kello puoli seitsemän baanalla kohti Pornaisia.  Joten treenata pitää kovasti vielä. Lähdettiin Katariinan merenrantapuistoon Kristiinan ja Friscon kanssa tokoilemaan.  Ensin kuitenkin tehtiin vähän lenkkiä lämmittelyksi.

Assista on tullut aivan ADHD, kun se pääsee irti. Se ei tiedä, minne säntäilisi, kun irtijuoksu ja leikki on niin ihanaa.

Pörröpää ja blondi

Frisco saapuu lunta pöllyttäen.

Se rakastaa Saagaa yli kaiken. Assi lähtee valvomaan pariskuntaa. Sinne meni!

Ja sieltä tuli. Pitäähän Assin tarkistaa, että emäntä pysyy mukana.

Saaga on Friscosta niiiin ihana, että se ihan leijuu.

Vonkaaminen jatkuu. Saaga ei ole oikein hyvä karkoittamaan turhan innokasta ihailijaa.

Kun kuuluu Friscon emännän ääni, jo  on poika taas kuulolla.

Morsmaikkunen tulee rauhallisesti perässä - hetken.

Ja sitten taas läks!

Otettiin lenkin lopuksi vielä meren rannalla poseerauskuva. Laku-pappa oli sitä mieltä, ettei hommassa ollut mitään järkeä, sillä viima oli aika pureva. Mutta kiltisti sekin kuvassa seisoi.

Sitten lähdettiin tokoilemaan. Ensimmäinen treenivuoro oli Assilla. Tehtiin tunnarikapulan etsimistä. Krisse piilotti ja Assi etsi. Se rupesi välittömästi käyttämään nenäänsä ja neljä kertaa se etsi kapulaa vaikeutuvista hankipiiloista. Ensimmäisen se palautti Krisselle, tuolle toivottomalle ikuiselle kapulanhukkaajalle, mutta kun Krisse meni syrjemmälle, Assi palautti kapulan suoraan minulle. Ihanaa, miten nopeasti liike on edennyt, kun sitä on aktiivisemmin treenattu. Seuraavaksi treenattiin Saagan kanssa alo-liikkeitä Krissen toimiessa liikkeenohjaajana. Jätöt sujuivat hyvin, joskin maahanmenossa mulla oli pieni auttava kumartelu käskyn lisäksi. Seuraaminen oli alussa huuhaata, mutta parani nopeasti. Luoksetulo oli aivan täydellinen kaikista häirintähuudoista ja heilumisista huolimatta. Katsotaan, kuinka Pornaisissa käy. Sitten meni Saagakin autoon ja Frisco harjoitteli omia juttujaan. Jäi ihan hyvä mieli näistä treeneistä.

Samalla matkalla kävin kurkistamassa pentuja, jotka ovat jo kohta kolme viikkoa vanhoja. Ne olivat tänään saaneet ensimmäisen kerran puuroa, joka oli maistunut hyvältä, mutta sotkenut joukon kiitettävän ryönäiseksi. Lisäksi kaikki halusivat vain nukkua, joten ne olivat todella tylsiä kuvattavia.

Puuroa mahassa, naamassa, päässä .... pitää vielä vissiin harjoitella tuota puuronsyöntiä.

Oijoi, kuinka väsyttää.

Onko pakko häiritä unta?

Pikkupojan nenässä on tosi hyvä pigmentti.

Aah, vihdoinkin minut jätettiin rauhaan. Krooh!

Velihali

Saagan äiti Gilda oli vauvavartiossa. Pentujen äiti Helmi ei muista koirista piittaa.

Pitää yrittää seuraavalla kerralla osua touhuhetkeen. Hyvin olivat vauvat kasvaneet.