Kylläpä oli huojentava herätä aamulla ja tajuta, että bh-spennaus on ohi. Vaikka tässä on kisattu ja tehty yhtä ja toista koetta, täytyy sanoa, että bh kyllä  jännitti ja rassasi eniten. Tähän pisteeseen pääseminen on ollut oikeastaan reilun vuoden pituinen matka. Pari vuotta sitten, kun Assi oli jo kuusivuotias aktiivi agilityn harrastaja, päätin, että voitaisiin harrastaa "siinä sivussa" vähän tottistakin. Työkavereita oli Kotkan Kivan tokoryhmässä ja sinne Assin kanssa mentiin mukaan treenaamaan. Alku oli minulla vähemmän kunnianhimoista touhuamista, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kun toissasyksynä aloitettiin, ennen joulua jo kisattiin eka virallinen kisa. Saatiin kakkostulos. Viime vuonna sitten kisattiin aktiivisemmin ja saatiin koulutustunnukset TK 1 ja TK 2. Jossain vaiheessa aloin käydä myös agilityseurani Kotkan Koiraystäväin Seuran tokotreeneissä, jossa erittäin pätevä Saija antoi ohjeita meidän heikkojen kohtiemme treenaamiseen. Heikoin lenkki oli seuraaminen, jota Assi ei mieltänyt liikkeeksi ja alkoi paineistua, kun ei ymmärtänyt. Pohjatyö jäi tekemättä, kun etenimme vauhdilla kisasta toiseen. Pohjatyötä teemme nyt, kun olemme treenanneet koko tämän vuoden voittajaluokan liikkeitä. Kiire kisaamaan ei ole, sillä puolivalmista suoritusta en halua.

Reilu vuosi sitten ystäväni oli koiransa kanssa menossa paikalliseen BH-kokeeseen. Minullekin olisi ollut siellä paikka, mutta koska seuraamisemme oli mitä oli, jätin paikan käyttämättä. Mikä oli erittäin viisas päätös näin jälkikäteenkin ajateltuna. Ajatus BH-kokeesta jäi hautumaan. Kun keväällä KKS järjesti BH-treenikoulutuksen, johon myös koe kuului, tartuin tilaisuuteen. Saimme harjoiteltua kesän aikana ihmisryhmää, pitkää paikallamakuuta ja muita kokeen kiemuroita ainakin muutaman kerran. Tärkeää oli myös  ohjaajan korvien välin koulutus. Joten tässä sitä nyt ollaan. Helpottuneina, väsyneinä, onnellisina. Kristiinalle suuri kiitos, että silloin aikanaan pistit ajatuksen päässäni vireille. Teidän hieno suorituksenne Friscon kanssa innosti minutkin yrittämään.

Kerta ei jää viimeiseksi. Saagan kanssa aion myös BH-kokeen suorittaa. Tilanne on eri sen kanssa, sillä typykällä on jo hyvä tottispohja olemassa, kiitos Saijan pentukurssin. Itsekin olen sen kanssa treenannut jonkin verran varoen kuitenkin liikaa kuormittamasta nuoren koiran pääkoppaa. Onko Saagan BH jo ensi vuoden juttu, sen näyttää aika. Jos se jaksaa maata kymmenen minuuttia häiriön alla, muusta kyllä selvitään. Vaikka Saaga on vilkas ja energinen, se onneksi on äärettömän hyvä työkoira, sen olen jo toko- ja agilitytreeneissä nähnyt. Mutta annetaan ajan kulua!

"Mitähän tuo emäntä seuraavaksi keksii?" miettivät koirat. Mejää voisi ensi vuonna Assin kanssa---hmm.