Piipahdettiin Lappeenrannassa pe-la kurkistelemassa talvea. Friida oli aivan haltioissaan lumesta ja pomppi pupuna hihnalenkillä hangissa oikein toden teolla. Kun ajeltiin puolen päivän jälkeen kotiin, oli pieni pettymys havaita, että koti-Kotkassa ei lunta ollut lainkaan vaan satoi vettä.  Sen verran haipakkaa reissulla piti, että olin kotona aika naatti. Mutta kun olin ilmoittautunut ja vielä maksanutkin Elina Jänesniemen koulutuksen, suunnattiin Saagan kanssa neljäksi Agi-Kotkien hallille. 

Rata, jota treenattiin, oli tällainen:

Olisi se vielä jatkunut jonnekin tämänkin jälkeen, mutta kukaan ei ehtinyt tästä pidemmälle. Saagan kanssa olitiin vihoviimeiset koulutettavat. Perinteiseen tyyliin Saaga aloitti todella löysästi. Sain Elinalta erinomaisia vinkkejä, miten harjoitella kierrosten nostamista. Niitä ruvetaan treenaamaan ensin muussa elämässä ja sitten agilitykentällä. Jo pieni treenaus osoitti, että Saaga on helppo saada radalla kierroksille tällä keinoin. Kun Saagalla on hidas vaihde päällä, minun täytyy olla tasaisessa vedättävässä liikkeessä koko ajan, sillä se tukee Saagan liikettä. Ongelma on lähinnä se, että välillä Saaga on oikein hyvässä vauhdikkaassa mielentilassa, ja jos lähden sen kanssa silloin yhtä aikaa, jään jälkeen ihan kamalasti. Tasainen palkkaus hyvissä kohdissa ja ennakoivat käännökset olivat myös illan antia.Kun seitsemän jälkeen raahauduimme kotiin, minä oli jo oikein hyvissä fiiliksissä ja Saaga oli väsynyt. Hyvia molemmat asiat. Huomenna jatkuu koulutus jälleen. Katsotaan, mitkä fiilikset ovat silloin.