Nimittäin Saaga vapaaehtoisesti. Se todettiin tänään mökillä, kun sinne asti päästiin.
Ensin kuitenkin ystävykset Kille ja Kalle suorittivat perinteisen Juokse, paini ja piehtaroi-sessionsa.
Mustaa ja valkoista perää olis tarjolla -kippurahännän kera.
Kuikkapariskunta laiskasti sukelteli lahdella.
Kohta polskutteli vedessä Assikin.
Haltioitunut yleisö ihmettelee moista urheutta.
Heitin Saagalle keppejä ja se miettii, josko ehkä kenties uskaltaisi hypätä. Elsa ilme kertoo, ettei se usko hyppyihmeen tapahtuvan.
Pääsee veteen kalliotakin pitkin ja näin syvään meidän pikkublondi jo uskaltaa itse kahlata. Mutta että uimaan menisi, ei TODELLAKAAN.
Elsa haaveili kuistilla.
Saaga haaveili saunan nurkalla.
Kumpikin pörhistäytyi, kun katiskaansa vievä soutaja meni ohi.
Kaiken puuhan jälkeen kuistilla on kiva relata ja kelliä.
Assi rupesi taas riekun jälkeen vähän ontumaan. Se huilasi pöydän alla ihan omasta tahdostaan. Saunasta uimaan mennessä kaappasin Saagan pari kertaa kainaloon ja kannoin pitkälle veteen, josta se ui rantaan rauhallisen tyylikkäästi. Vesi oli ihanan lämminta, +23 astetta ja silleen. Linnunmaitoa. Mutta sitten alkoivat mustat pilvet kerääntyä taivaan rannalle ja tasaista ukkosen jyrinää kuului yhä lähempää. Pakkasin koirat ja tavarat autoon ja startattiin kotimatkalle. Viime tipassa, sillä kun lähdettiin liikkeelle, ensimmäiset litran kokoiset pisarat läiskähtivät tuulilasiin. Välillä tuli vettä niin, ettei meinannut eteensä nähdä. Kotkassakin pisaroi hetken, mutta juuri nyt ilta on mitä ihanin. Ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo käyty kahdet Visbyn näyttelyt. Toivotaan, että siellä sää suosii.
Kommentit