Eilen sitä oltiin Järvenpäässä kisaamassa. Kahden hylyn verran, kiitos kysymästä. Kisasta raporttia myöhemmin, kunhan olen toipunut. Reissussa oli mukana Saaga, Friida sekä Johanna ja Peetu Tappinen. Peetu oli häkissään, Friida oli häkissään ja Saaga tyhjässä tilassa. Matka sujui oikein rauhaisasti. Perillä lähdimme ilmoittautumaan ja Friida jäi Saagan seuraksi häkin ulkopuolelle. No kas, poissa ollessamme neiti Roisto oli ryöminyt turvaverkon alta, kurottanut takapenkille ja varastanut Johanna laukusta Peetun ryynimakkarapussin. Söikö tuo pussin sisällön yksin vai auttoiko äitinsä, sitä ei tarina kerro. Lisäksi samainen roisto oli uusinut retkensä, tällä kertaa emännän kassille ja kaapannut sieltä yhden siankorvan. Sen se oli vienyt kiireen kaupalla häkkiinsä, josta puolikas korva löytyi myöhemmin. Lisäksi neiti oli purrut Peetun häkin lukkolaitteen muoviosan rikki. Eikä me nyt hirveän pitkään oltu poissa. Eivät ole isommat koirat koskaan tällaiseen alamaailmatyyliin ruvenneet, eivät todellakaan. Onneksi Peetulle kelpasi myös kylmä grillimakkara, jonka Friidan emäntä osti karmeaan kiskurihintaan. Sorry Peetu! Tuliko varkaalle varastetusta ruoasta mahanpuruja? Kattia kanssa! Äitinsä on kyllä viime yön ja tämän päivän ollut löröllä, mutta liekö se merkkinä lähestyvistä juoksuista vai mistälie.

Tänään sitten emäntä oli tuomaroimassa möllikisojen mölliratoja. Friida tuli mukaan häkkielämää opettelemaan ja harjoittelemaan yksin kansan joukossa kulkemista. Häkki oli autossa länässä tämän tästä, mutta ei se Friidaa haitannut. Kansanpaljous ensin hirvitti, sillä ei se kovin paljon ole ainoana koirana liikkunut julkisilla paikoilla. Mutta kun kentällä oli useita pentusia ja monia tuttuja koiria, johan häntä oli pörheästi pystyssä ja painit menossa. Emäntä sai hienon lahjan tuomaroinnista. Paketti sisälsi myös lötköpötkölelun, jonka laitoin olohuoneen pöydälle, Mutta kas, eihän se siellä kauaa ollut, kun jo joku pitkäkyntinen sen sieltä nappasi ja ryhtyi leikkimään sen kanssa. Että tällainen otus täällä asustaa. Ystävät ja tuttavat, pitäkää arvotavaroistanne hyvä huoli, kun tähän talouteen jalkanne pistätte!

Entä Friidan Koti kuntoon-projekti? No, kun eteisen nurkka peitettiin kompostikehikolla, neiti siirtyi sellaiseen kohtaan lasikuitutapettia, johon Saaga pienenä oli tehnyt hyvän alkurepeämän. Siitä tytär sitten jatkoi laajennustyötä. Meillähän kompostikehikkoa riittää, joten tänä aamuna peittyi myös uusi aukko. Ennen töihin lähtöä kippasin suuren kasan puruluita makuuhuoneen lattialle. Ne eivät estäneet pikku-Friidaa puremasta lipaston kahta puista vetonuppia tuusannuuskaksi. Hohhoijaa! Alkaa vissiin olla aika hankkia lisää kehikoita. Taitaa tuo hampaiden vaihtuminen todella villitä nuorimman otuksen.

Sain tänään postia Franklinin emännältä. Eipä sielläkään mikään nössöpullapentu ole, vaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt myös Lappeenrannan suunnalla. Mielenkiintoista nähdä, milloin tämä riiviösakki aikuistuu - JOS aikuistuu.

--------------------

Friida is a thief. We were yesterday in Järvenpää agility competition. We had Johanna and her dog Peetu with us. When we went to enter for the competition, Friida crawled over the back bench of the car and robbed Peetu's sausages from Johanna's bag. And one roasted pig ear from my bag. She took it to her cage to eat the treat in privacy.

As you remember, Friida tried to make a hole on the wall. I put some compost fence to protect the wall. Next day she found a new place to test her new teeth. Andother compost fence there too. Today she bit some wooden knobs of my drawer to little pieces. I must go to the store to buy some new fences. This teehting period is frustrating for the dog owner.