Oltiin eilen porukalla kyläilemässä ja kisaamassa Helsingissä. Matka meinasi tyssätä alkuunsa, kun auton öljyvalo rupesi palamaan. Lisäsin öljyä, mutta eipä valo sammunutkaan. Soitin jo kyläpaikkaan siskolle, ettei me taideta uskaltaa Hesaan asti tulla. Lähdin ajelemaan kohtia kohti, kun valo yhtäkkiä sammui. Tieto öljyn lisäyksestä oli vissiin vasta sitten saavuttanut anturit. No, eikun soittamaan taas ja ilmoittamaan, että tullaan me sittenkin. Auton suhteen matka sujuikin mitä mainioimmin.

Isot koirat odottivat autossa vierailun ajan. Friida pääsi tutustumaan uusiin sukulaisiin ja pusuttelemaan kaikkia lapsia vuorotellen. Se ei ollut moksiskaan uusista ihmisistä tai uudesta paikasta. Sillä oli vain hauskaa. Koko joukko lähdettiin ennen ruokailua katsomaan tulvivaa Vantaanjokea. Paikalla oli oikea yleisöpaljous. Aputaluttajia oli mukana, joten minun ei tarvinnut puikkelehtia neljän koiran kanssa kansanvaelluksen keskellä vaan minun osakseni lankesivat vain Saaga ja Assi, jotka lasten taluttaessa harrastivat puskutraktorityyliä ja palautuivat omistajalleen. Alina sai kunnian taluttaa Friidaa, joka edelleen liikkui reippaasti ja rohkeasti uusissa ympäristöissä. Joki oli kyllä vaikuttava ja kun katsoi, miten se vyöryi laattana alas, tajusi kyllä veden mahtavan voiman. Harmi, etten ottanut kameraa mukaan, mutta minulle luvattiin toimittaa kuvia kyllä. Sitten mentiin takaisin nauttimaan ihanista tortillaherkuista ja pashasta. Friidan jätin autoon häkkiin huilaamaan ja vasta vähän ennen lähtöä hain se vielä seurustelemaan.

Suunnattiin Purina-Areenalle, jossa oli kaksi HAU:n kisaa. Tuomarina toimi Seppo Savikko. Eka rata oli agilityrata, joka oli ihan kiva, joskaan ei kaikista yksinkertaisin.  Saaga teki taas kepeillemenovirheen, joka korjattiin. Hylky tuli, kun se sujahti väärään päähän putkea. Pikkuisen napakampi ohjaus olisi estänyt sen. Keppejä lukuunottamatta rata oli ihan hyvä. Kontakti olivat hyvät, mutta Saaga jäi töllistelemään pariinkin otteeseen Seppoa, kun se oli puomilla. Tätä ei ole tapahtunut aikapäiviin. Vauhtia kyllä riitti.

Toinen rata oli hyppyrata. Ensin oli hyppy, sitten putki, josta mentiin renkaalle ja käännyttiin 180 astetta yli muurin ja kepeille. Ja mitä teki Saaga - ensimmäistä kertaa agiuransa aikana? Se jäi renkaan jälkeen haistelemaan kiihkeästi maata, eikä kuullut tai pikemminkin ollut kuulevinaan minun komentojani. Liekö jonkun taskusta tippunut namia maahan. Tähän haisteluepisodiin meni varmaan 10 sekuntia, ja minun kyllä teki mieli mennä nappaamaan neitiä poskikarvoista ja ravistella vähän. Lopulta neiti suvaitsi nostaa päänsä ja matka jatkui, mutta koska sijaintini oli mitä sattui, kepeille meno meni taas uusiksi. Kohta tapahtui minun surkeasta ohjauksestani johtuva riman tiputus, mutta sen jälkeen meno olikin aivan upeaa. Saaga irtosi vallan mahtavasti, kuunteli käskyjä, noudatti takaaohjausta hienosti ja oli sangen tyytyväinen itseensä maalissa. Tulos 10 ja 8 sekkaa yliaikaa, joka oli yllättävän vähän suhteessa radan tapahtumiin. Keppejä on pakko päästä treenaamaan. Kun tehtiin harjoitusesteitä, Saaga sujahteli vain viereisille kontaktiesteille ja se oli pakko melkein kiskoa keppejä tekemään. En minä hirveän huolestunut ole, mutta ottaa kyllä päähän, kun Saaga on osannut kepit tosi hienosti ja nyt tökkii. Friidakin kävi hallissa haistelmassa ja metelistä huolimatta se oli sangen cool. Tosi täyspäinen pentu - ja jaksoi koko päivän olla reissussa mukana turhaa narisematta.

Tämä Saagan haistelutempaus pohditutti kotimatkalla kovasti. Mietin, että pennutuksen jälkeen on ollut havaittavissa pientä kovakorvaisuutta. Ei totella ekalla käskyllä, ei välttämättä tokallakaan ja tehdään vähän niin kuin sinne päin eikä kunnolla. Liekö neidillä - anteeksi rouvalla - noussut hattuun, että hän on nyt sitten äiti ja kohta kolme vuotta eli aikuinen nainen. Ehkä tämä on viimeinen testivaihe siitä, kuka määrää ja kuinka paljon. Saagahan on ollut hirmu kiltti ja tottelevainen koira tähän asti, joten hiukan puskan takaa tilanne tuli. Vanhemmat koirat ovat tajunneet asemansa heti eivätkä ole pullikoineet oikeastaan ikinä. Mutta tämä tyyppipä on päättänyt yrittää. Nyt sitten minulla on Saagalle aika jämeriä otteita tarjolla. Käskyt totellaan oitis tai laitetaan tottelemaan. Ja käskyn alta pääsee vasta luvan kanssa eikä silloin, kun ei enää huvita esim. istua. Ruokaa tänään annettaessa kutsuin Saagan sivulle ja käskin maahan. Koira vain istui. Niinpä kuppi laitettiin pois. Muut jatkoivat syömistään enkä minä ollut huomaavinani koko Saagaa. Jossain vaiheessa otin kupin uudestaan ja käskin koiran sivulle. Kun sanoin maahan, kyllä liikkui yksi tyyppi aika liukkaasti oikean asentoon.  Huomiota ei tämä koira saa vähään aikaan, ellei tee työtä sen eteen. Tajutkoon paikkansa ja sen, kuka oikein on pomo talossa. Nih!

-----------------

I went to Helsinki with my dogs to meet my sister and her family. They saw Friida the first time. Friida was her charming self and wasn´t shy at all. After the visit we had two agility competitions with Saaga in Purina-Arena in Helsinki. The two track didn´t go all the time well. In a second track Saaga began to smell the ground in the middle of our performance and pretended that she didn´t hear my calls. I was so mad. After sniffin over 10 seconds her ears started to work again and we continued. The ten last hurdles went beautifully. When I rode home in the evening I began to think why Saaga didn´t hear. And I remembered that for a while her obedience hadn´t been quite as good as before the puppies. She is a grown up dog, almost three years and a mother. Why should she obey? Perhaps she wants to test, how high can she go in the pack and is testing me. So now I have started to be very harsh to her and demand all my commands to be done ammediately. The only affection she will  get if she is doing what she is told to do. I´m sure that this problem will be over soon. I´m not ready to let her to be a boss. It´s my job!