Aah, taas saimme nukkua pitkään. Aamulenkillä Saaga hyppäsi tien sivun kasvustoon ja liian myöhään tajusin, mikä kasvirypäs oli. Kiskoin koiran pois, mutta se oli yltä päältä siemenissä. Niissä hyönteisen näköisissä, jotka tarttuvat kiinni joka paikkaan.

Tältä  näyttivät koivet - ja muutkin osat koirasta.

Minulla ja Friidalla oli Windylän väen kanssa treffit agsakentällä, mutta kun siellä olikin Collieyhdistyksen jalostustarkastus, lähdettiin sitten Windylään metsälenkille.

Sabi ja äitinsä Windy

- ja metsässä liikkumisesta aivan haltioissaan oleva Friida. Windy, Sabi ja Friida ovat ihan kavereita, mutta shelttien mielestä Friida on liian iso ja riehakas, että sen kanssa viitsisi leikkiä. 

Ai miten niin?

No, Sabi käveli Friidan ohi ihan rauhassa, kun ---

---Friida äkkiarvaamatta syöksähtää perään. Jo siinä pienempi saa sydänkohtauksen säikähdyksestä.

Joten jos Friida riekkui lähellä, katsoivat Sabi ja Windy parhaaksi seurata emäntänsä perässä. Ainakin lenkin alussa. Kyllä ne  siitä sittten irtosivatkin. Niinkuin näkyy.

Mihinkäs se Sabi katosi?

Siinä missä sheltit kiertävät kaikki lätäköt, Friida oikein hakee niitä. Se kävi ihanissa suonsilmäkkeissä plutaamassa ja oli aivan onnessaan, kun  eteen tuli kunnon lätäkkö.

Meidän vesikoira

Muutenkin Friida nautti sydämensä kyllyydestä metsässä juoksemisesta. Joka puolella tuoksui ihanalle, joten se risteili edestakaisin,  mutta pysytteli lähituntumassa kuitenkin koko ajan.

Juokseminen on ihanaa.

Siinä, missä shelttineidit ihailivat kanervia, meidän metsuri löysi oikean apajan!

Poseeraus kameralle kesken keppikuljetuksen.

Sabi sai pienet hepulit sekin, mutta oli hiukan järkyttynyt, kun sai peräänsä juoksemisesta innostuneen kaverin.

Hui, karkuun! Sabi pötki piiloon katajan taakse, ja Friida ihmetteli, miksi juoksu loppui lyhyeen.

Pelastuin sentään, huokaisi Sabi helpottuneena - ja Friida juoksee muihin puuhiin.

Se löysi nimittäin oikein keppien kepin!

Kun ote on oikea, voi keppiä yrittää kuljettaakin, tosin aika pian Friida huomasi, että liian iso haaste tämä kaikkien keppien äiti oli ja jätti homman kesken.

Metsässä saattoi harrastaa agilityakin, sillä kaatuneiden runkojen yli oli hauska hyppiä.

Windylään palasi kolme koiraa, joista kahdella oli vähän märkää tassuissa - ja yksi oli märkä kiireestä kantapäähän. Viimeksi mainittu pääsikin nauttimaan aamiaistaan auton paksiin ja emäntänsä meni Windylään kahville.

Kiitos seurasta Windylän väki!