Perjantai-illan rauha talossa. Elsa ja Assi ovat saaneet tänään hierontaa, joten olo niillä on taatusti rentoutunut. Minni kiekui portin takana molempien koirien käsittelyjen takana. Se protestoi, ettei päässyt portin toiselle puolelle. Alta se olisi kyllä mahtunut, jos olisi pungertanut, päänsä kyllä raosta työnsi, mutta kun ärjylä varamamma kielsi, ei sentään tohtinut. Se päätti ruveta vahtikoiraksi, ja jos joku uskalsi käyttävässä liikkua, Minni kyllä ilmoitti, ettei meidän talouteen ollut tulemista. Välillä se riekkui Saagan kanssa. Mutta hengissä  se selvisi, vaikkei tahtoaan läpi saanutkaan.

Kun vanhimmat koirat oli rentoutettu, lähdettiin kärsijäkaksikon kanssa metsälenkille Windyn poppoon kanssa. Hetken mietin, otanko Minniä mukaan, kun tuon maavara on aika pieni ja pakkasta oli reilusti. Mutta otin silti. Eikä pikkuneidillä ollut hätäpäivääkään. Terhakasti se fleksissään porhalsi pitkin metsäpolkuja koko puolitoistatuntisen eikä pakkanen vaivannut lainkaan. Wili ja Windy haistelivat hetken kiinnostuneena, kun tultiin pihaan, mutta Minni ei uusista koirista ollut moksiskaan vaan tutustuminen tapahtui todella sopuisasti. Saaga ja Windy ottivat spurtteja upeassa aurinkoisessa säässä ja Wili köpötteli omaa tahtiaan paitsi silloin, kun kutsuin Saagan luokseni. Se tulee aivan ihanasti saman tien, kun kutsutaan ja lujaa! Wili oli myös paikalla, sillä kun Saaga sai Frolicinsa, Wili pääsi myös osille. Minnikin oppi, että lenkillä on kivaa, kun saa vähän väliä namia.

Kotona lastasin koirien kuppeihin hyvät herkkuateriat, ja nyt on todella syvä rauha talossa. Minni on aivan naatti urheilu-ja ruokailusuorituksen jälkeen, eikä Saagakaan kovin energiseltä vaikuta. Ihana viikonloppurauha valuu taloon - ja minä taidan valua saunaan. AAAAH!