Tuntuu runsaasti hilpeyttä herättävän tämä meidän projektimme. Hauskaa, että voimme riemastuttaa. Eipä sen puoleen, minulla on vähän sellaiset hihih- ja nolo-olo-fiilikset aiheesta keskustellessa. Koe-eläin itse on aika cool. Äidille tiedoksi, että joo, ohjeet olivat laitteen mukana. Ihan täysin me ei niitä noudateta. Pitäisi olla kymmenen sentin päässä laitteesta - eli siis melkein kiinni - eikä me olla. Lisäksi ollaan oltu vähemmän aikaa kuin mitä ohje sanoo. Ihan senkin vuoksi, ettei Saaga osaa sanoa, tuntuuko jo poltetta vai onko hyvät fiilikset. Tai no onhan sillä aika hyvät fiilikset, kun on tarjoilua. Välillä se yrittää tassulla huitaista lasit pois, ja siinäkin pitää minun olla skarppina, koska solariumin valo on haitallista silmille. Mutta pienet tuokiot olohuoneen matolla "aurinkoa" ottaen jatkuvat. Voimme kuvitella olevamme Portugalissa meren rannalla. Pitäisiköhän ensi kerralla laittaa fado-musiikkia taustalle. Hmm, ja lasillinen portviiniä- tästähän voisi kehitellä oikean nautinnon myös emännälle.
Älkää kuvitelkokaan, että hommasta tulee kuitenkaan jokavuotinen traditio. Kunhan Saaga -toivottavasti - on valioitunut ja näyttelyambitiot, jotka eivät kovin korkeat ole, on tyydytetty, saa nenä aivan rauhassa olla vaikka vihreä.
Juoksurintamalla ei mitään uutta. Olen alkanut miettiä, olisiko tämä nyt sellainen veretön kiima. Sellaisiakin on. Joka tapauksessa olen ilmoittanut Saagan Lappeenrantaan tokokisaan kuun lopussa, Hyvinkään agilitykisaan 22. päivä ja oman seuran kahteen agikisaan 28.päivä. Katsotaan, päästäänkö yhteenkään niistä vai sitten kaikkiin.
Kommentit