Menin koiratrion kera kentälle treenailemaan. Eija, Windy ja Wili olivat myös mukana. Meillä oli jopa kolme hyppyä ja kepit esillä.

Saagan kanssa tehtiin ensin parit verkkokepit vauhdilla niin, että kaksi keskiverkkoa samalta puolelta oli poistettu. Eija latoi targetille namia. Ensin vein Saagaa aukon puolelta. Hyvin meni koira koko keppisarjan. Sitten vein keppien oikealta puolelta. Ei koira pomppinut ulos reitiltä. Poistettiin vielä kolmaskin verkko niin, että jäivät vain vasemman puolen päätyverkot ja oikean puolen kaikki verkot. Tämänkin koira kesti. Viimeisen verkon poistaminen sotki sitten koko jutun ja Saaga ajoi ulos radalta.  Mutta kolmen verkon poisto kerralla oli minusta jo ihan hyvä saldo ensimmäiseksi kerraksi. Sitten koira autoon huilaamaan.

Elsa sai hyppiä medihyppyjä ja tehdä keppejä myös. Voi, miten se oli Elsasta kivaa. Keppejä se teki paljon vauhdikkaammin kuin kisakautenansa konsanaan. Tosin sen verran pitkä sen pomppu kepeillä on, että se saattaa lopussa tulla yhden välin ohi, mutta so what. Kun vielä palkaksi hypyn jälkeen lensi pallo,  niin johan oli virne tätösen kuonossa korvasta korvaan.

Assin kanssa tein kepeille lähetyksiä eri kulmista. Se sujui varsin hyvin. Samoin treenattiin sarjaa hyppy-kepit - hyppy-hyppy eteen menona. Assi irtosi hyvin keppien jälkeen ja silläkin vauhditettiin menoa pallolla. On loistava motivaattori Assille, kun vähän treenailee ensin Saagan kanssa. Kun Assin vuoro tulee, se ei meinaa nahoissaan pysyä.

Lopuksi Saagankin kanssa kokeiltiin hyppysarjaa. Hypyltä kepeille menoon tuli sen verran vauhtia, että Saaga tuli kepeiltä pois. Siksi aloitettiin kepeiltä ja jatkettiin eteen-käskyllä hypyille pallovahvisteella. Ensimmäisen kerran jälkeen pallo oli niin motivoiva, että Saaga tuli kepeiltä ulos, mutta kun rata loppui siihen eikä palloa annettu, seuraava kerta sujui jo asiallisesti loppuun asti. Vauhti oli toista luokkaa, kun eilisissä kisoissa,mutta esteitäkin oli toki vähemmän ja palkkaa tuli paremmin.

Sadepilvet ajoivat meidät kotiin, mutta tämä määrä treeniä riitti oikein hyvin meille kaikille. Onneksi loppuverryttelyriehunnat vielä ehdittiin tehdä, ja kyllä meidän tytöillä oli hauskaa. Wili- ja Windy- sheltit katselivat vähän nokkaa pitkin, kun portugeesit painoivat miljoonaa, örisivät ja tönivät toisiaan.

Noista kepeistä jäi tosi hyvä mieli. Niitä täytyy nyt treenata ahkerasti, että hiljalleen saadaan verkot pois kokonaan.