Pilvinen aamu ja muutama vesipisara siivittivät kulkua Kotkan näyttelyyn aamutuimaan. Virittelin upouuden näyttelytelttani ensimmäistä kertaa ja sain kuin sainkin sen yksin pystyyn. Sitten hain Saagan häkkiin odottelemaan. Mentiin aikaisin, sillä neiti Minni korkkasi näyttelyuransa ja sehän piti nähdä.

Pikku typykkä osasi näin hienosti poseerata. Hyvän arvostelun se sai tiukalta tuomarilta. Eh eli punainen nauha tuli, mutta hyvää harjoitusta tuli myös ja seuraava näyttely on jo suunnitteilla. Meidän mielestä Minni is the best!

Kohta jo Saagakin istui pöydällä viimeisiä harjanvetoja saamassa. Kasvattaja-Eija oli luvannut esittää sen, ja minä keskityin piileskelyyn ja kuvien ottoon.

Näin ylväästi nokka pystyssä sitä patsasteltiin.

Välillä Saaga liikkui tosi hyvin, mutta välillä se temppusi sikamaisesti. Rontti!

Tuomari Javier Sanchezin arvostelussa luki näin:

"Erittäin hyvä tyyppi, koko ja mittasuhteet. Neliö. Riittävästi kulmauksia. Mukava pitkä pää tasapainossa vartalon kanssa. Hyvä turkin laatu. Hyvä häntä. Erittäin vahvat takaosa (with parallel hooks...? yhdensuuntaisin koukuin...täh?Jos joku tietää, mitä tuo tarkoittaa, kertokoon pliis.)Energinen liikkuja."

Että näin hyvällä arvostelulla tultiin toisiksi narttukisassa - eikä sanaakaan mainittu nenästä. Saaga sai varasertin ja varacacibin ja jäi niiiiiin lähelle valioitumista. Sukulaistypykkä Tinka voitti ja se on kyllä tosi suloinen ipana. Onnea kovasti Marleenalle! Tinkasta tuli myös rotunsa paras, joten pikku tyttö menee vielä isoon kehäänkin. Jännätään,miten sen ja Ampen (paras veteraani ) ynnä tosi upean kasvattajaluokan isoissa kehissä käy. Peukut pystyyn, että hyvin!

Ei tässä auta kuin ruveta silmäilemään uusia näytelmiä. Huokaus!