Eilen oli oikein superpöpperöinen talvikeli, mutta siitä viis. Friida pääsi metsälenkille Pason kanssa. Mukana oli myös kuukauden ikäinen Pyry-poika, joka äitinsä takin sisällä kantoliinassa ei pyryä paljon huomannutkaan. Poslasimme polkua pitkin, mutta onneksi lumi oli hyvin keveää. Paso ja Friida sen sijaan juoksivat pitkin poikin ylös rinnettä, alas mäkeä, pelloilla ja ojissa ihan tolkutonta vauhtia. Paso unohti vauhdin hurmassa, että Friida on tyttö, joten keskityttiin vain huimaan menoon. Kameraa ei sellaisessa sateessa voinut ulkoiluttaa, joten kuvaevidenssiä ei ole muuta kuin emännän verkkokalvoilla.

Puoli seitsemältä mentiin hallille treenaamaan. Rata oli tällainen -suurin piirtein.

Käännös kakkoselta kolmoselle oli aika hidas. Vitosputken jälkeen harjoittelin kääntämään kroppaa putkeen ja kädellä huiskaisemalla saattamaan Saagan hypylle, jotta käännös olisi tiivis. Muutaman kerran olin ihan oikeassa paikassa eli hyvin lähellä putken suuta, jolloin minun liikkeeni ei loppunut, kun aloin kääntymään takaisin päin. Silloin Saaga toimi tosi hyvin. Mutta jos olin liian lähellä hyppyä, vauhtini pysähtyi ja niin stoppasi Saagakin.  Kun koira oli paluumatkalla seiskaputkessa, minun piti juosta riittävän kaukana putken vierellä, että päällejuoksulla saisin koiran kääntymään putkeen eikä tekemään edessä olevaa hyppyä. Ennen keppejä persjättö oli paras konsti kääntää Saaga, kunhan olin siinä riittävän ajoissa. Persjättö hyppy neljäntoista jälkeen oli myös toimiva, joskin myös toiselta puolelta vietynä homma meni ihan hyvin.  Polvi ja selkä juilivat kylmässä hallissa, joten parhaaseen suoritukseen en itse kyllä päässyt.

Friida teki kaksi lyhyempää treeniä:

Ensin tehtiin takaaleikkausta keppien takana. Lähdettiin melkein vierekkäin, Friida pääsi nopeasti edelle eikä ollut moksiskaan, kun leikkasin takana. Terhi oli putken jälkeen heittämässä palloa, jolloin Friida sivuilleen vilkuilematta eteni ohitseni hienosti.

Toinen treeni oli vedätysharjoitus. Seisoin toisen hypyn ja keppien välissä, kutsuin koiraa ja lähdin menemään. Friidan piti hakea itsenäisesti kepit ja tehdä ne loppuun, vaikka olin reilusti edellä. Onnistui vallan mainiosti. Hyvä Reetu! (Katin Ronja 2 v. kutsuu Friidaa Reetuksi).

Toinen treeni oli valssitreeni.

Ensin valssailtiin 1-7 esteet. Tuo putken jälkeinen valssi ei onnistunut minulta, sillä siitä seurasi, että olin armottoman myöhässä seuraavassa valssissa. Mutta kun tein putken jälkeen persjätön, loppuvalssit sujuivat paremmin.

Paluumatkalla seisoin seiskähypyn ja putken välissä, pukkasin Friidan lähtöön poispäin minusta (se meni!) ja niin se kaartoi sopivasti seuraavalle hypylle, ja minä ehdin valssaamaan ( ja nyt kuvaa katsoessani mietin, olikohan radalla tuota kasihyppyä ollenkaan vai kaartoiko Friida suoraan seiskalta ysille, joka oli aika pimeässä kulmassa - suaattaapi ollannii silleen. Minä ja loistava muistini!!!) Viimeiseen valssiin en millään meinannut ehtiä, mutta ehdin sitten kuitenkin.

Kivat olivat taas treenit!