Liekö ollut ensimmäinen  hellepäivä pitkään aikaan, kun ajelimme Assin kanssa Elimäelle. Pienen harhailun jälkeen löysin metästysmajan, jonne joukkomme oli kokoontunut. Iltapäiväryhmään kuului neljä koiraa ja Veli Nurmisen johdolla perehdyimme spanielien taipumuskokeen saloihin. Siis niille, joille äskeinen oli hepreaa, kerrottakoon, että kyseessä on metsästystaipumusten tutkiminen ja juu - vesikoiratkin pääsevät kokeeseen, vaikkeivät olekaan spanieleja.  Meikäläinen on tällä saralla aivan noviisi, joten mitään suuria odotuksia ei ollut asian suhteen. Muut koirat olivat ihan nuoria, 1-2-vuotiaita, joten Assi oli oikea vanhus niihin verrattuna.

Riitta esitteli ensin kaikille koirille saalispupun. Pienen hiippailun jälkeen Assi nuuski pupua ja sen ympäristöä todella hartaasti. Kun pupu vietiin pois, Assi oli sitä mieltä, että perään vain. Lupaavaa.

Ensimmäinen osio olikin jäljestys. Assilla oli kaulapannassaan kuusi metriä pitkä liinanaru. Metsään oli valmiiksi tehty jäniksellä laahausjälki. Alkukohtaan on enemmän hierottu jäniksen tuoksua rikottuun maanpintaan. Esittelin kohtaa Assille, joka nuuskaisi ja saman tien pinkaisi matkaan. Määrätietoisesti, nenä maassa se eteni, vilkaisi minua välillä, jolloin sanoin :"Etsi:" ja se jatkoi matkaa. Jälki teki 90 asteen kulman, mutta kulmassa ei ollut mitään ongelmia. Assi eteni vaivatta. Mitä lähemmäs kaatoa (pupua) mentiin, sitä ripeämmin Assi jäljesti. Rohkeasti se meni kaadolle  ja haisteli sitä. "Täällähän se mun pupu oli!" kertoi koiran ilme.

Velin kirjoittamaa:

"Jäljestystapa määrätietoista, sivutarkastuksia tekee. Varmuus hyvä tehden myös kulman hyvin. Kaato kiinnostaa. Jäljestys hyväksytty."

Seuraavana oli vuorossa haku ja laukaus. Tarkoitus on, että koira irtoaa ohjaajasta ja haistelemalla etsii riistaa. Alussa Assi ei meinannut irrota minusta, mutta kun riittävän kauan sanoin:"Eteen." ja kehuin etenemistä, Assi alkoi edetä kauemmaksikin. Veli varoitti, että kohta pamahtaa, mutta kyllä taisi tämä täti ottaa komian loikan, kun haulikko jyrähti. On siinä sen verran jyhkeä ääni. Assi hypähti hiukan myös, kääntyi katsomaan, mutta jatkoi etenemistä eikä selvästikään stressannut ääntä yhtään. Vauhtia Assilla ei hirveästi ollut, mutta hellepäivä ja odottelu kuumudessa varmaan vaativat veronsa.

Velin kirjoitamaa:

"Hakulaajuus sopivaa. Intoa voisi olla enemmän. Käyttää maavainua. Hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa. Laukauksessa hypähtää, mutta jatkaa heti. Suoritus hyväksytty."

Viimeinen osio oli vesityö. Se meidän treenaama riistapukki piti heittää lampeen ja koiran tuli noutaa se. Periaatteessa ei Assin suhteen pitänyt olla ongelmia, mutta koska lammessa oli upottava mutapohja, monet koirat eivät lähteneet millään uimaan, kun pohja häiritsi niitä. Hiukan jännitti, miten Assi reagoi mutapohjaan. Huoli oli turha! Assi porhalsi veteen, ui määrätietoisesti riistapukin luo ja toi sen rantaan. Täydellinen suoritus olisi ollut, jos se olisi tuonut pukin käteen, mutta rantaan tuominen oli jo oikein hyvä juttu. Uiminen teki Assille hikisen päivän päätteeksi todella hyvää.

Velin kirjoittamaa:

"Vesityö: halukkuus: määrätietoisesti noutoon. Tuo riistapukin rantaan. Suoritus hyväksytty.  Sosiaalinen käyttäytyminen : yleiskuva rauhallinen, suihtautuu koiriin ja ihmisiin hyvin. Tottelevaisuus hyvä.   Yhteistyö ja yleisvaikutelma: hiljainen (!!) pari, yhteistyö toimii, vaikka vähän rauhallisemmin, ei hötkyillä turhia. Kokonaisarvostelu: hyväksytty!"

Eli me oltaisiin läpäisty taipparit, jos tämä treeni olisi ollut virallinen kisa!!! Tosi mahtavaa! Ensi viikolla torstaina on sitten se oikea koitos. Veli Nurminen on siellä tuomarina, joten tuomaria ei pidä ainakaan jännittää, vaikka puitteet ovat erit. Assi yllätti minut tosi paljon sekä jäljestyksessä että haussa. Olin ihan varma, että haussa se ei irtoa yhtään, mutta kauemmas minusta vain paineli loppua kohti yhä paremmin.

Aikataulu oli myöhässä ja kotikoirilla oli aika pitkä päivä. Paluumatkalla vähän jänskätti, mitä Saaga olikaan mahtanut puuhata seitsemän tunnin aikana. En ollut sitä nimittäin häkittänyt, vaan neiti oli villi ja vapaa. Mitään tuhoja ei ollut tehty. Minni oli keittiön portin takana haltioissaan, kun tulin kotiin. Se on jo täydellisesti sopeutunut laumaan eikä enää värjyen väistä isoja koiria vaan leikkii ronskisti Saagan kanssa ja rähjää, jos joku uskaltaa koskea SEN papukaijaleluun. Tosi kivaa!

Mukava päivä, vaikka polvi kipeytyikin. Toivottavasti lepo kuntouttaa sen huomiseksi, kun on Haminassa agilitykisat.