Lähdettiin tänään Saagan kanssa meren jäälle kävelemään Minnan ja Figo-tytön kanssa. En viitsinyt ottaa Assia mukaan, sillä Assi on aika omapitäväinen Saagan suhteen eikä Figon ja Saagan leikeistä olisi välttämättä tullut yhtään mitään.

Saaga oli alussa tomera pomottaja. Onhan se MELKEIN kaksi vuotta ja Figo vasta vähän päälle yksi. Puolen vuoden ikäero antaa vanhemmalle nartulle luvan simputtaa. Figo niiaili nöyrästi ja suorastaan ylenmäärin, kun Saaga läheni. Kerran se törmäsi Saagaan ja Saaga oli oikein ärjylä. Silloin puuttui tämä täti asiaan ja haukkui blondin maan rakoon. Sen jälkeen ei Saaga isotellut.

Saaga ja Figo lumikuurossa

Kellahdus

Kun Saaga lähenee, Figon juoksu muuttuu matelevaksi.

Kellahdus2

Auttakee auttakee, minua jahdataan.

Kumma tyyppi, kun ei tolpillaan pysy.

Juokseminen oli Figosta kyllä aivan ihanaa.

Saaga ihmetteli moottorikelkkailijaa.

Figo on aika fleksiibeli typykkä.

Yhteinen sävel on löytymässä.

Juostaiskos vielä?

Tyttöjen kesken

Hiki on hirmuinen.

Koiratytöt saivat tosi hyvät juoksut ja kelikin selkeentyi, vaikkei ihan aurinkoa saatukaan.
Kiitos Minnalle ja Figolle seurasta ja kahvista. Otetaan pian uusiksi.

Meidän huushollissa on pääluku kasvanut hetkeksi yhdellä. Minni-pikkarainen saapui aamulla kello kuusi kyläilemään perjantaihin asti. Öljyämistä kaipaavat Minnin röörit, kun näin ensimmäisen kyläpäivän kunniaksi sen pitää narista ja niristä tämän tästä. Lisäksi sen taas piti yrittää pomottaa. Se pisti hirveän rähäkän, kun muut koirat yrittivät keittiöön, missä oli Minnin luu ja peti. No, tein sille sangen selväksi, että meidän tytöille ei tuolla lailla kiroilla ja keittiö on kaikille vapaa vyöhyke. Typy sulki suunsa ja murjotti hetken petissään. Ruoka maittoi kyllä hyvin, kun kuppi lattialle laskettiin. Tervetuloa taloon, Minskunen.

Taas minut on heitteille jätetty, sanoo Minnin ilme.