Ohi ovat upeat kisat. Tunnelma oli mielettömän hyvä. Kansa huokaili, kun jollekin koirakolle sattui hienolla radalla kämmi, riemuitsi hyvistä radoista, tsemppasi hylyn saaneita - sanalla sanoen jäähalli oli positiivista energiaa pullollaan. Koiria oli monen tasoisia. Paljon, paljon huikeita suorituksia nähtiin radalla - ja erot saattoivat olla vain sadasosasekunnin suuruisia. Maxi-koirat olivat pääsääntöisesti bordercollieita, mutta radalla nähtiin myös partacollie ja weimarinseisojakin. Minut hurmasi medikoirista iloa ja riemua pursuava schapendoes, joka pöydälläkin pylly pystyssä, häntä heiluen odotti pääsyä eteenpäin. Agility oli sille selvästi aivan ihana leikki.  Huikean maxi-kisan loppuhuipennuksen odotus piti pihdeissään ja penkissä liimattuna. Karmea pettymyksen huokaus kaikui varmaan Helsingin keskustaan asti, kun Zen ampaisi väärälle esteelle ja niin kaunis rata meni hylyksi - ja MM-kulta Yhdysvaltoihin. Onneksi sentään yksi mitali tuli Suomeen, ja minikoiratkin pärjäsivät kovassa kisassa hienosti. Kannatti lähteä kahtena päivänä ajelemaan, vaikka nyt onkin tosi ryytynyt olo. Koiratytöt olivat hyvässä hoidossa molempina päivinä, ja nyt onnellisen väsyneinä kotona. Kiitos paljon hoitajille!

Kyllä agility on mahtava laji. En malttaisi odottaa, että pääsemme Saagan kanssa tositoimiin kisaamisessa. Ensin täytyy koiran olla kuitenkin estevalmis, joten vielä rauhassa treenataan.