Saaga ei yskinyt aamulla eikä töistä tullessani, joten päätin viedä koko komppanian juoksentelemaan ulos auringon paisteeseen. Pakkanenkin oli jo himpun verran vähentynyt.

Kaikki yhes koos - ja Assillakin on kiitettävästi virtaa.

Potilas oli oikein pörhäkkänä.

Friida löysi hienon puunkappaleen ja yritti houkutella Saagaa leikkiin, mutta Saagalla oli muuta mielessä.

Ravistelu laukatessa on aika haasteellista, mutta onnistuu kuitenkin.

Mahtavaa päästä vapauteen.

Friida keksi sitten omaa kivaa. Näitä kuvia on viime aikoina ollut Saagalandia pullollaan, mutta ei voi mitään. On niin ihana katsoa, kun pikkukoira nauttii, aurinko paistaa, lumi pöllyää upeasti ja on talvi kauneimmillaan. Friidan loikat ovat erittäin dramaattisia eivätkä mitenkään mitoitettuja penkan korkeuteen. Sen mielestä loikkiminen on SUPERihanaa - ja sen huomaa. Muutenkin se nauttii sydämensä kyllyydestä lumessa puljaamisesta. Eli lumileikkejä osa tziljoona tulossa seuraavaksi.

Voisin vaikka vannoa, että tuo koira hymyilee.

On se niin söpönen. Puvun sisältä paljastuu kotiin tultaessa lukematon määrä lumipalloja, jotka kyllä irtoavat tosi helposti pois.

Kotona otettiin Saagan kanssa vähän kaukokäskyjä. Se hyvin herkästi rupeaa arvailemaan, mitä seuraavaksi tehdään. Siksi olenkin yrittänyt rikkoa kaavaa ja tehdä sekalaisessa järjestyksessä. Matka minun ja koiran välillä on vasta muutaman metrin, joten vielä on oikeaan kisasuoritukseen treenattavaa. Mutta tältä näyttää tällä hetkellä.