Meidän huushollissa on alkanut fillarointikausi. Testattu on, että polvi ei kipuile enää polkiessa - jei! - joten Saagan ja Friidan kanssa on aloitettu pyörälenkit. Friidaa vielä vähän jännittää pyörän vierellä  juokseminen, mutta yllättävän hyvin se silti sujuu. Sen kanssa voi pitää paljon kovempaa vauhtia kuin Saagan. Saagan kanssa on tavoitteena pitää juoksu koko ajan ravilla. Ekalla kerralla tuntui, ettei ravi meinaa sujua millään, mutta kun lihakset lämpenivät, kyllä se Saagakin pyörän vieressä oikein sievästi jolkotti. Lisäksi ollaan aloitettu Saagan kanssa aktiivinen syvien lihasten etsintä doboilemalla ja muutenkin tasapainoilemalla. Sen syvät lihakset ovat aika olemattomat, joten ei mikään ihme, että sen selkä on yhä edelleen ollut pahassa juntturassa.  Eli kuntokausi on alkanut.  Sitä paitsi fillarointi on todella kivaa pitkästä aikaa.

Eilen aamulla laitoin koirille toiset annokset Bayvanticia. Hyvin ovat punkit pysyneet poissa kyseisen aineen avulla. Eivätkä itikatkaan näytä niitä häiritsevän. Sen totesin, kun eilen tuli äkkikäynti mökillä. Sinne oli tulossa tv-antennikorjaaja aikaisintaan yhdeltä, mutta me starttasimme heti aamusta mökille odottelemaan. Sää ei ollut kovin kuuma, mutta aurinko paistoi välilä eikä puhalteleva tuulikaan ollut kovin kylmä. Tuuli ei kyllä estänyt itikoitten joukkohyökkäystä ensialkuun, mutta sitten ne vähän vähenivät.



Kastelin Elsan haudalla olevat kukat ja käänsin ruukkua, etteivät kukat kasvaisi kaikki aurinkoon päin vinoon.  Koirat pitivät hauskaa.



Assillakin oli vauhti päällä ja pitihän sen tietenkin hiukan piehtaroida käytyään ensin kastelemassa vähän itseään.



Mitähän sitten tekisi? Assi vetäytyi huilaamaan, mutta nuoremmat jatkoivat rälläämistä.



Saagasta on hauskaa leikissä purra Friidan jalkaan. Se tekee tätä usein, mutta aika hellästi.



Ensin hiukan pystypainia -



- mutta nähtiin myös vaakapainia.



Kiskottaisko risua?



Sitten kiskottiin.



Assi seurasi tilannetta varjossa puutarhakeinun alla ja päätti tulla mukaan porukoihin.



Sitten piti Saagankin välillä huilata ja kaivella hampaita taimitäseonkaan.



Vähän sitkeä keppi vissiin.

Kun ei korjaajaa kuulunut, kaivoin mökin laatikoista frisbeen, joka on yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka onkin aika vanha.

Friidan tekniikka oli frisbeen noudossa seuraavanlainen:

Kun heittäjä nostaa kättään, Friida porhaltaa miljoonaa loikkien metsään katsomatta, minne lelu oikein kaartaakaan. Sitten hirmuisesti pomppien ympäriämpäri se etsii lelua - ja useimmiten löytääkin sen, kun sitä vähän ohjataan oikeaan suuntaan. Kas näin:



Saagalla oli parempi tekniikka:

Se odotti, että frisbee heitetään ja seurasi katseellaan, mihin suuntaan lelu laskeutui. Sitten se vasta lähti liikkeelle. Saagan motto selvästi on : Hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.  Jos lelu ei heti näkynyt, Saaga pontevasti haistelemalla löysi putoamispaikan. Ei ihan blondi siis kuitenkaan tämä typykkä.



Hauskinta oli kuitenkin kiskoa lelua välillä.



Tälleenkin voi yrittää frisbeetä kuljettaa, mutta näkyvyys on kyllä heikonlainen.



On ne niin hyviä kamuja nämä kolme!

Kun ei korjaajaa vain kuulunut, ehdin myös bongailla lintuja. Kahdessa pöntössä oli asukkeja ja kiihkeä poikasruokinta oli menossa molemmissa yksiöissä. Hyönteistä lappasi nokissa sisään ja kakkapusseja ulos kiivasta tahtia.



Sinitiaisperhe oli ekaa kertaa minun muistini mukaan tullut pönttöasukiksi meidän mökille. On se soma tipilintu.



Talitinttejä on ollut ennenkin. Tässä lähtee kakkakuljetus. Minne lie pommin pudotti?
Eniten pönttöjä ovat asuttaneet kirjosiepot.

Järvellä mylvähteli ei niin kauniilla äänellään härkälintu ja sukelteli vedestä ruokaa.



Kaislikon reunaan kauas ilmestyi joutsen. Luultavasti kaislikon sisällä on pesä, jossa toinen puolisoista hautoo. Hieno lintu!



Ei saapunut korjaaja yhdeltä, ei kahdelta eikä kolmeltakaan. Puoli neljän jälkeen hän ilmestyi ja teki kovasti hommia antennin kanssa. Mökki on sellaisessa katvepaikassa, että signaalia on todella vaikea saada. Mutta jonkinlainen kuva palautui telkkariin ja sehän oli tarkoituskin. Viiden jälkeen pakkasin koirat autoon ja lähdettiin kohti kotia. Meillä kaikilla oli aivan kiljuva nälkä ja koirat olivat ruoan saatuaan aivan reporankoja. Happimyrkytys meillä kaikilla! Mutta mukava retki joka tapauksessa!