Kävin eilen ihailemassa kuusi ja puoliviikkosia collien pentuja kennel Pihlajapirtissä. Voi että oli vilskettä ja vipinää, kun kuusi reipasta pienokaista touhusi. Kamera surisi kiihkeästi. Tässä kuvasatoa vauvalasta:

 

Pienellä koiralapsella ei ole arpea nenässä vaan hauska merlemerkki.

Pois alta risut ja männynkävyt! Portti on auki ja täältä tullaan elämä.

Mä tähän sun syliin tällään, niin voit ottaa minusta kuvan.

Trikkilapset leikkimässä

Tällainen lelu on minulla-

- ja tällainen on sen alapuoli.

Kenkä on leluna oikein kiva myös.

Mielenkiintoinen aromi kuvaajan sukassa selvästi.

RRRRRiehuntaa.

 

Toinen häiritsee velipoikaa, vaikka tällä on tärkeä puuha kesken, nimittäin nurkkien pyöristäminen.

 

Yksi on selätetty.

Kun on kenkiä leluna, siitä seuraa tämä:" Täällähän on leluja lisää vaikka kuinka paljon."

Pennut mahtuvat vielä kaapinkin alle.

Seuraavaksi voisin haukata tuosta tuolin jalasta.

Aaah, nahkakenkä!

Vähän alkaa jo nukuttaa.

Totaalinen simahdus.

Me nukutaan aina yhdessä.

Kaapin allakin on hiljaista.

Ystävien lepo.

Aivan superhurmaavia lapsukaisia nämä olivat. Kaksi oli vielä vapaana. Onneksi ei ole pentukuume - vaikka melkein tuli.

Kotona kukaan ei tervehtinyt minua, koska piti haistella niin ankarasti housujen lahkeiden vauva-aromeja.