Agi-Kotkat järjesti Jäppilässä tänään möllikisat. Päätin, että nyt on aika Saagan ratakuntoa testata ja ilmoitin koiran kisaan.

Rata näytti tällaiselta (vihdoin opin, miten Flexitrackilla tehdään reittiviiva!):

Alku sujui hienosti. Saaga teki varsin hyvän pysähdyksen A:n alastulolle (ohjaaja olisi voinut olla skarpimpi) ja ampaisi luvalla putkeen. Muurin jälkeiselle hypylle päästiin kunnialla, mutta veto puomille oli kohtalokas. Kun yritin vetää vähän kauemmaksi puomin päästä, Saaga ampaisi muurin yli, kun taatusti käteni sojottivat sinnepäin. Puomille päästiin kuitenkin nopeasti ja puomin kontakti oli loistava. Pimeä putkenpää löytyi erittäin hyvin. Toiselle putkelle kääntymisessä oli vähän näytössä myöhässä ja koira törmäsi minuun. Muurille vein Saagan vähän huonosti ja se tuli sivulta ohi. Korjauksen jälkeen loppurata meni taas hyvin. Koira oli koko ajan kuulolla, vauhti oli kova ja kontaktit olivat sellaiset kuin pitääkin. Loistava aloitus agilityuralle ottaen huomioon, että Saaga on vasta vuosi ja 2 kuukautta vanha. Sen verran sähäkkä menijä Saaga on, että paljon pitää treenata takaaleikkauksia ja koiran irtoamista eteen hypylle haasteellisistakin kulmista. Esim. tuo muurilta hypylle 14 käännös menisi tosi kauniisti lähettämällä koira eteen.  Hyvä mieli jäi!

Hyvä mieli on myös siitä, että Elsa on taas kunnossa. Viikonlopun mökkireissulla se alkoi oksennella vesimäisiä oksennuksia. Se teki sitä yön yli. Aamulla se oksensi järkyttävän kasan heinää ja pieniä kiviä. Lähdimme reissulta saman tien kotiin. Kotona Elsa oksensi vielä kerran. Se ei suostunut juomaan ja alkoi olla aika kuivettunut. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka antoi ohjeeksi sekoittaa Nutrisalia veten ja ruiskulla pakottaa koira juomaan. Minä ruiskuttelin tämän tästä Elsan hampaiden välistä nestettä, ja koiraa inhotti, mutta kiltti kun on, antoi pakkojuoton tapahtua. Loppupäivästä se alkoi jo itse lutkuttaa ruiskua ja olo hiljalleen parani. Kaksi postimerkin kokoista juustopalaa ja viisi frolic-nappulaa se suostui illan mittaan maistamaan. Aamulla se oli jo virkeä, mutta köhi kovasti. Soitin eläinlääkärille ja sain aamupäiväajan. Diagnoosiksi tuli nielurisatulehdus ja lääkkeeksi antibioottikuuri. Samalla Elsa sai niveliä voitelevan lääkeruiskeensa ja hammastarkastuksen. Punnitsin koiran lääkärin vaa'alla ja paino oli hieman alle 17 kiloa, kun Elsa yleensä on painanut reilut 18kg. Nyt siis aloitetaan lihotuskuuri, joka alkoi kahdella grillimakkaralla. Elsa kun koirannappuloita syö vähän nihkeästi. Säikäyttti tämä Elsan vaiva. Onhan koira jo kohta 11 vuotta. Mutta nyt on silläkin mieli iloinen ja makkara maistuu!