Varoitus: Kuvia on taas melko monta, mutta toisaalta, jos jokainen kuva on kuin tuhat sanaa, tästä olisi tullut melkoinen epistola, jos olisin kaikki kuvat sanoiksi pukenut. Siispä tämän päivän otoksia ja tapahtumia, olkaa hyvä.

Friidalla jatkui tänä aamuna uimakoulu. Lähdimme meren rantaan.

No mutta kukas se siellä kiven takana?

Se oli Freesia-sisko, jolle oli ajettu kesäturkki. Olipas siitä tullut pentumaisen näköinen.

Keppiä tekisi mieli. Friida on jo pontevassa kepinnoutopuuhassa.

Hei pahvi, voisitko ottaa jostain järkevämmästä paikasta kiinni?

Ai täst toisest pääst vai?

Hyvin kulki keppi rantaan.

Vaikka Friidan tekniikka on edelleen veteen mennessä sellainen, että jalat pohjassa niin pitkään kuin mahdollista ja etujalat hakkaavat veden pintaa, kun se saa kepin suuhunsa, se ui rauhallisesti ja ihan oikeassa asennossa.

Kuka on uimakuningatar?

Freesia ei ui, vaan kahlaa -

- ja pomppii -

- ja riehuu siskon kanssa.

Tuli hiki.

Friidakin haluaa kepin. Kun ei oikein yletä,-

- voi vaihtaa vähän paikkaa - ja palkinnoksi saa suuhunsa kaksi keppiä.

Sitten tytöt vähän kahlailivat, mutta koska alkoi lähestyä aika tummia pilviä, katsoimme parhaaksi koota tavaramme ja lähteä kohti kotia.

Viimeinen poseeraus kuitenkin.

Ei tullut sadetta, joten hetken huilattuamme lähdimme koko porukka agilitykentälle vähän treenailemaan. Rata oli aika suoraviivainen ja vauhdikas, mutta vauhtia olimmekin hakemassa. Friidalle tuottaa ongelmia kepeille meno vauhdissa, joten sitä treenailtiin. Samoin kauempaan ohjaamista, joka onnistui myös. Ei tarvitse typykkää kädestä viedä koko ajan. Saaga myös oli hyvässä vauhdissa ja teki tehokasta ja menevää rataa. Assi teki keppejä ja puomia hyvin tohkeissaan.  Sitten alkoi ripsiä ja meillekin treeni riitti. Suunnatiin taas kotiin huilaamaan.

Kauan ei Friidan kanssa lepäilty, kun taas lähdettiin uimahommiin. Tällä kertaa lähdimme tutustumaan paikallisen hiekkakuopan tunnelmiin. Olipa kiva paikka ja tosi mukava ranta. Eikä ristinsielua missään juuri sillä hetkellä, että saimme lutrata ihan rauhassa. Seurana meillä olivat Heidi, Venla-kenneltyttö ja -

Lilja-Kaarina, ikää puoli vuotta, rotu englanninspringerspanieli.

Lilja oli hyvin järkyttynyt Friidasta ensin alkuu ja parkui hetken aikaa, vaikkei Friida edes käynyt lähellä. Mutta äkkiä se siitä tokeni ja rupesi suuresti ihailemaan Friidan aikuista  olemusta. Friida oli vähän hämillään tästä ihailun määrästä eikä oikein osannut suhtautua. Kiltti se kyllä oli Liljalle koko ajan.

Lammessa oli se hyvä puoli, että se rupesi syvenemään nopeasti, joten Friidan jalkapohja-tyyli ei syvemmällä purrutkaan vaan sen piti ruveta oikeasti uimaan. Ja se tyttö ui. Aina välillä piti kerätä rohkeutta noutolelun hakemiseen, mutta aina se lähti ja hienosti haki lelun rantaan. Ja oli heti valmiina uudestaan noutamaan.

Jalkapohjaa alussa -

- ja rauhallisesti uiden rantaan.

Jalkapohjaa taas etutassut huitoen-

Ja nouto.

Lilja hakee dummyn vedestä ja häntä paukahtaa.

Kiireesti rantaan -

- ja riemuralli käyntiin.

Tuplanouto

Friida täyhää jo, mihin heitetty lelu menikään.

Siellähän se killuu.

Lelu on haettu.

Tyytyväisenä rantaan.

Saattojoukot ovat paikalla.

Liljan rantariemua

Pikku Venla heitti pitkään Friidalle leluja ja Friida haki innoissaan.

Sinne läksi. Venla osaa todella nätisti käsitellä koiria, vaikka on vielä hyvin pieni tyttö.

Friida tuo dummya.

Yhteiskuljetus Lilja et Friida

Voidaan sanoa, että tässä on todella uitettu koira.

Kiitos uimaseurasta, Lilja ja Venlalle superisot kiitokset Friidan uittamisesta! Ja Heidille seurasta.

Kaiken tämän hösellyksen jälkeen ei Friida ollut normaalia väsyneempi kotona. Mutta sai kyllä energiaa purettu toden teolla.

Kiva päivä!