Tänään oli sitten ensimmäinen agilitykoulutuspäivä Turkian Lintukodossa. Aamukahdeksan jälkeen startattiin Saagan kanssa kohti leiripaikkaa ja kaksi kertaa matkalla jouduttiin köröttelemään traktorijonossakin. Mistä niitä sinne sikisi? No enivei, perille päästiin ja keli oli kyllä mitä muhkein koko päivän. Ensin meillä oli Anna Oreniuksen hyppyrata treenattavana.

Rata oli (suurin piirtein) tällainen:

Ensimmäinen probleema oli käännös pituudelle. Kokeilin ensi viedä pituuden oikealta puolelta, mutta silti olin armotta Saagaa jäljessä ja se haki väärän putken. Sitten tein valssin nelosen ja vitoisen välissä ja se kyllä toimi paremmin, mutta aika haipakkaa sai meikäläinen painaa, että Saaga haki kauemman putken. Hyppy 8 vietiin niin, että juoksin vasemmalta puolelta hypyn ohi ja vedin samalla koiran yli. Sitten etupuolelta kääntämällä (kai tälläkin on joku hieno termi, muttei tule nyt mieleen) heitin koiran hypylle ja pingoin putken viertä kohti keppejä. Aika hyvin toimi tämä juttu. Seuraava probleema tuli pussilla. Kun minusta tuntui, etten ehdi pussin toiselle puolelle, menin oikeaa reunaa pitkin ja tuli törmäys. Kun jo ennen hyppyä 14 otin hurjan spurtin kohti pussia ja tein persjätön, koira ja koko juttu toimi paljon paremmin. Renkaan vein vasemmalta puolelta ja leikkasin takaa hypyn 20. Sitten ohjasin Saagan hypyn 21 takaa vasemmalle seuraavan hypyn taakse. Takaakierrot onnistuivat, mutta taas olin myöhässä, joten hyppysuoran viimeiseltä hypyltä Saaga ajoi ohi. Ei tämä rata kerralla mennyt vaan hinkattiin monta kertaa eri kohtia. Vähän Saaga jo lopussa väsyi, mutta jaksoi kuin jaksoikin kaikki toistot. Emännän naamasta pursusi hikeä ja jalat olivat aladoobia, kun hoipuin pois. Tehokas kaksikymmentäminuuttinen.

Koska meillä oli viiden tunnin tauko ja koska isot koirat olivat kotona, ajeltiin väliajalla puolen tunnin matka kotiin. Lastasin koko revohkan autoon ja mentiin vähän kentälle rallaamaan. Kamera oli mukana, joten tässä hiukan (hmm- ) kuvasatoa menosta.

Elsa ei voi ymmärtää,. mihin noilla hoopoilla on niin kiire.

Kilpajuoksemaan tietenkin.

Assilla on vauhti päällä.

Elsallakin on vauhti päällä.

Hei, mitäs tämä on? Onko Saaga mennyt hapoille?

Ei todellakaan. Saaga jaksaa kyllä juosta vaikka kuinka paljon.

Eikä loikkiminenkaan tee heikkoa - mitä nyt Assi vähän kärsii.

Saaga yrittää jarrutta Assin menoa puremalla kinkusta. Assi rukka!

Elsa liittyy mukaan jonoon - ja vauhti kasvaa.

Saavutaan kaarteeseen.

Elsa on edelleen kärjessä. Kaikki ovat tohkeissaan.

Ja kuka olikaan joukon vanhin ja eläkeläinen?

Minä minä minä!

Siitäs sai nuoriso vähän näyttöä, että mummot jaksaa vielä heilua.

Kaiken riekun jälkeen lähdettiin kotiin. Emäntä tankkasi ja kun kello oli kaksi, startattiin takaisin kohti Turkiaa. Tällä kertaa säästyttiin traktoreilta.  Lähdettiin Windyn ja emäntänsä kanssa vähän metsään verryttelylenkille, kun molemmilla meillä oli tulossa koulutusrupeama. Emännän jalat olivat edelleen kiitettävän väsyneet, mutta koiratyttöä ei heikottanut lainkaan. Sen mielestä oli ihanaa olla metsässä ja nuuskutella.

Luonnontutkija-Saaga

Tätä tietäkö mennään?

Vauhtivetoja - kadehdittavaa!

Kaverukset laitettiin vielä poseeraamaan ison kiven päälle. Sievä pari!

Sitten suunnattiin kohti kenttää, jossa meillä oli alkamassa Juha Oreniuksen koulutusrupeama. Olen aiemminkin ollut Juhan koulutuksissa ja hän kyllä juoksuttaa koiran ja varsinkin ohjaajan henkihieveriin. Parahtelevat pohkeeni ja raajarikot reiteni tutisivat pelkästä kauhusta jo etukäteen. Treenirata on tässä:

Jätin Saagan seisomaan ekan hypyn taakse  ja menin putken taakse sitä kutsumaan. Hyvin onnistui ja sain jopa kohtuullisen hyvin oikealla kädellä vedettyä ja  viskattua koiran kolmoshypyn yli ja kääntymään A:lle. Hiukan Saaga himmaili taas alastuloa, mutta vaadin suorituksen alas asti ja sinnehän se laskeutui. Sitten kohti muuria ja hyppyä 6. Kun en käskyttänyt tehokkasti, Saaga suhahti kaksi kertaa putkeen. Sain saarnan käskytyksestä, kuuliaisesti tässätin kovasti A:lta asti ja sain Saagan saateltua putkeen. Heitin sen putkeen vasemmalta ja leikkasin putken takaa. Ei niin pitänyt tehdä. Saaga kääntyi oikealle putkesta tullessa. Piti valssata ja vähän saatella. vasemmalta puolelta ja koira kääntyi kauniisti kohti seuraavaa putkea. Eri vaiheiden ja toistojen jälkeen käännyttin hyvän persjätön (11 ja 12 välissä) jälkeen kohti keppejä - ja Saaga meni puomille niinkuin kiitettävän moni muukin koira. Tätä kohtaa sitten hinkattiin putkien kautta erinäiset hetket ja jonkinlaisen vasemman käden saattelun sain aikaan, vaikken mitään hyvää suoritusta. Matka jatkui. Hypyn 15 jälkeen vedin koiraa vähän peruuttamalla ja saattelin sitten seuraavalle hypylle. Nopeampi meno tähän saatiin, kun vain heilutin vartalon etupuolella vasenta nyrkkiä vartalon ollessa  kuitenkin muuten menosuuntaan. Toimi ainakin tällä kertaa. Puomin alastulot Saaga himmaili myös. Pöh! Ja kun kaikkea oli hinkattu hirveästi ja hikimäärä oli vuolas ynnä koivet ihan löysät, niin koko rata tehtiin vielä kerran alusta loppuun täysiä.(Siis niinhän minä oli yrittänyt tehdä koko treenin ajan!! ) Seurakaverit hirnuivat vahingoniloisina radan reunalta, kun raahauduin taas alkupisteeseen. Mutta kas kummaa, saatiin rata tehtyä kunnialla ja ihan vauhdikkastikin alusta loppuun. A:ta oli matkan varrella hiottu niin monta kertaa, että Saaga tuli kerralla alas. Keppien alkuun survaisin koiran, puomin alastulo oli hidas, mutta muuten viimeiseen hyppyyn asti puhdas suoritus - ja me saatiin lopettaa. Saaga oli ällistyttävä. Se jaksoi ja jaksoi ja jaksoi toistaa. Toki sen päänuppi vähän väsyi, mutta Saaga teki silti kaiken erittäin hyvällä vauhdilla. Ja kun mentiin metsään jäähdyttelemään, se iloisesti pompsahteli ja syöksähteli kuin ei olisi urakkaa tehnytkään. Ihana koira!

Huomenna on vielä yksi koulutusjakso, onneksi Annan pitämä. Annoin tänään Saagalle ja otin itsekin magnesiumtabletit, etteivät lihakset kramppaa ja huomenaamuna jaetaan sama satsi. Mahtaa aamulla jaloissa olla makea fiilis!