Nyt on sitten kahdeksan lapsen äiti luonnetestattu ja oikein kelpoisaksi havaittu. Hieno homma!

Paikka oli Herttoniemen rauniorata ja siskoni Eeva-Riitta  kartanlukijana suunnistimme sinne melkein suoraan. Eeppa oli ystävällisesti luvannut tulla kuvaamaan koko spektaakkelin, mikä olikin aivan ihana juttu. Hyytävä tuuli puhalsi, mutta onneksi paistoi myös aurinko, joten aivan jääkalikoiksi emme jäätyneet. Seurasimme muutaman koiran suorituksia. Saaga oli koko tilaisuuden viimeinen koira. Tuomareina toimivat Auli Kiiminki ja Pirjo Ojala-Laine.

Yllättävän hyvin Saaga leikki tuomarin  kanssa kepillä, vaikka meillä tuo leikkimisjuttu onkin jäänyt vähemmälle. Ja minun kanssani tynkänarulelulla se kiskoi oikein kovaakin. Tällä leikillä mitataan taisteluhalua ja sitähän sitten löytyi ihan sopivasti meidän tarpeisiimme.
 

Kelkka oli Saagan mielestä sangen kamala. Mutta kun menin ihan kelkan viereen seisomaan, se sangen reippaasti tuli haistelemaan, eikä ollut enää yhtään peloissaan. Kun meidän päälle hyökättiin, Saaga oli sitä mieltä, että hoida mamma sinä vain nämä puolustusjutut, meikätyttö pakittaa. Mitä muutakaan voi odottaa koiralta, joka kulkee laumassa, jonka pomo olen minä ja koirapomo Assi, joka on heti levittelemässä rinnuksiaan, jos jotain epämääräistä on tulossa. Se kyllä puolustaisi kovin mielellään, ja kun joku tilanne on päällä, muut ovat  ihan cool, kun Assi hoitaa homman. Eipä siis mikään ihme, ettei Saaga kokenut mitään tarvetta ryhtyä puolustamaan, varsinkin kun hyökkääjätäti  heilui niin kovasti. Hyvin anteeksiantavainen Saaga kyllä oli ja aina iloisesti meni luo, kun hyökkäys loppui. 

Sitten oli vuorossa nouseva vaate. Säpsähdys, mutta ei mitään suurta paniikkia. Tynnyri säikytti yllättävän vähän Saagaa. Ja sitten oli pimeä huone. Istuin peränurkassa, kun Saaga tuli sisään. Se kurkisti huoneeseen ja palasi ovelle. Se tuli takaisin ja palasi ovelle. Se tuli takaisin ja minä kutsuin nimeltä. Se rupesi tähyilemään, mutta ei edennyt. Pari kertaa vielä nimi mainittiin ja sitten se riemastuneena löysi minut. Ei se erityisen paniikissa ollut, mutta pientä painetta huone nostatti. Se näkyi, kun Saaga seuraavaksi jätettiin seinään kiinni yksin. Se kiekui perääni muutaman kerran. Sen mielestä oli halju temppu, että heti taas jätetään. Hyökkääjälle Saaga sanoi pari kertaa vuh, ei kovin vakuuttavasti, mutta katsoi parhaaksi alkaa pakittaa. Ei se sentään yrittänyt kaivatua mökin alle, niinkuin yksi sakemanni aiemmin. Lopuksi oli vielä kaksi laukausta. Hieman Saaga reagoi niihin, mutta ei mitään suurta järkytystä. 

Saaga osoitti, vaikkei se ole mikään rohkeuden perikuva, se kuitenkin selviää nopeasti haastavistakin tilanteista. Portugeesin häntä heilui ylhäällä sangen pian säikäytyksen jälkeen ja aina yhtä iloisena se lähti seuraavaan koettelemukseen. Tuomarit tykkäsivätkin Saagasta kovasti. Ja Saaga tuomareista. Palikat päässä ovat siis aika hyvin kohdallaan, mikä on tärkeää minulle senkin takia, että Saagalla on pentuja. Luulen, että Joonas ja Saaga ovat lapsilleen antaneet oikein hyvät eväät vaikka mihin. Friida on osoittautunut oikein reippaaksi ja oppivaiseksi lapsukaiseksi jo näin varhaisessa vaiheessa. Ja muut pennut kuuluvat olevan samanlaisia. Hieno juttu!

Pisteet menivät näin:

Toimintakyky                    +1 kohtuullinen                                                         /15
Terävyys                            +1  Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu                  -1  haluton
Taistelutahto                     +2 kohtuullinen                                                        /20
Hermorakenne                 +1 hieman rauhaton                                               /35
Temperamentti                 +3 vilkas                                                                    /45
Kovuus                                +1  hieman pehmeä                                               /8
Luoksepäästävyys            +3  Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin      /45
Laukaisupelottomuus        Laukauskokematon 

Yhteensä 168 pistettä.

Tosi mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Friidakin pääsee aikanaan näyttämään omat kykynsä luonnetestissä, mutta ensin sen pitää kasvaa aikuiseksi.

Seuraavassa luonnetestivideo kahdessa osassa, että YouTube huolisi sen nikottelematta. Tuuli välillä tuivertaa mikrofoniin, mutta koittakaa kestää. Oli ihana saada testi videolle, koska itse ei testin aikana pysty seuraamaan koiran käytöstä, kun sitä ei saa tuijotella. Nauhalta näkee paremmin.

Osa 1 (Saagalla ei ole kirppuja vaan se rapsuttelee tämän tästä, kun se ei ole tottunut kireään nahkapantaan.)

Osa 2

 Eeva-Riitalle suuri kiitos kuvaamisesta.   

--------

Illansuussa ajeltiin Käpylästä Hyvinkään Koirakylpylään. Elsa sai jäädä autoon, mutta loput tytöt marssivat allasalueelle. Assi ui perinteiseen tapaan vakaasti ja varmasti. Saagalle laitettiin aluksi liivi, kun sen tekniikka oli tauon jälkeen hakusessa. Se ei ollut niin hirmuisen riemuissaan uimaretkestä,mutta kyllä sekin alkoi itse mennä (käskystä) uimaan. Friida oli aivan intona. Kerran se loikkasi itse altaaseen. Ei se ollut siitä moksiskaan. Sillä oli liivi päällä myös. Tosi nopeasti se oppi uimatekniikan. Vaikka yleensä pentuja uitetaan kolme kertaa altaan läpi ja sitten huilataan, tämä tyttö ei kyllä halunnut huilata, vaan pyrki altaasen. Hyvät kuntoharjoitteet tuli kaikille.

Tässä pieni pätkä koirista ja minun kiekumistani. Äänen saa laittaa pois.

 Voitte uskoa, että kotimatkalla oli väsynyttä sakkia!

---------

Saaga was in the mental test for dogs on Sunday. She got 168 points and I am very pleased of the result. In the two videos you can see, how the test goes. On the way home we went to the Hyvinkää Dog Spa. Elsa didn´t swim, but the other dogs did. Friida was there for the first time and she loved it. She is a real waterdog. You can see a video from there, too.

On the way home the dogs were very very very tired!