Puhtaan lumen ja perjantain kunniaksi mentiin töiden jälkeen koirapuistoilemaan. Aamuinen lumi oli ollut juuri sitä laatua, joka tekee karmeat lumipallot koipiin, mutta päivällä pakastui ja lumi oli mitä miellyttävintä koiranomistajan näkökulmasta.

Saaga starttaa.

Muuta ei tarvita. Assi on valmis hankiralliin.

- No, minne se Saaga hävisi?  - Shh, ei saa paljastaa, että olen täällä puun takana.

Taidan tehdä yllätyshyökkäyksen.

Böö! Säikähditkös?

Ei kesken juoksun saa piileskellä.

Juostaanko vielä?

Taas mennään.

Mitä Elsa tuolla tekee?

Höh, aina vain haistelee.

- Höpinää tötteröön ja juoksuun mars! - Onks pakko?

Okei okei, mennään sitten.

Päälle ei sentään tarvitse ajaa.

Oikeastaan tämä juoksentelu on oikein hauskaa.

Kunnes perään lähti myös Assi, ja Elsa tuli emännän turviin.

- Kaksi yhtä vastaan, hei! Epäreilua.  - Sori. Kyllä kaduttaa.

Ei emäntä voi kauan hapan olla, kun on näin kauniita koiria.

 

Tämä olikin muutamaan päivään viimeinen yhteisleikki, sillä huomenna Elsa ja Assi menevät hoitopaikkoihin ja minä Saagan kanssa suuntaan Lappeenrantaan isän merkkipäiville. Sunnuntaina on sitten toko-kisa  samaisessa kaupungissa. Sitä ei vielä liikaa passaa ajatella.