Tänään taas treenattiin. Illat hämärtyvät tosi nopeasti. Olin ottanut kameran mukaan kuvatakseni ryhmän koiria in action, mutta ei objektiivin valovoima enää riittänyt, vaikka siinä kuvanvakaaja onkin. Ja illan mittaan valot olivat tosi tarpeen kentällä, kun pimeys laskeutui. Ei auta, on syksy.

Treenattiin taas CleanRun-lehden rataa:

Yritin ensin viedä Saagan peruuttamalla kakkoselta kolmoselle. Ei onnistunut, vaan koira jatkoi matkaa turhan kauas eteenpäin. Kun ohjasin enemmän kahdella kädellä, homma sujui paremmin. Jaakotus toimi kolmoselta kepeille käännöksessä hyvin. Vienti  9 - 12 vaati myös kahden käden viemistä ja puolivalssia kympin ja yhdentoista väliin, jotta Saaga olisi kulkenut mahdollisimman taloudellisesti. Puomia otimme tänä iltana MONTA kertaa. Nääs neiti jäi kontaktin yläosaan seisoa tönöttämään, ja sain toistaa enemmän kuin viitsii ajatella ALAS-käskyä. Saaga otti askeleen alaspäin, kokeili etutassulla maata, mutta veti takaisin kuin maan kamara olisi polttanut anturoita, eli oikein temppusi ennenkuin suvaitsi lätkäistä tassun maan kamaralle ja matka jatkui. A:lla meni paremmin, joskin toisella kerralla siinäkin oli vähän himmailun makua. Nyt on vähän sellainen "katsotaan kuka määrää"-fiilis sekä koiralla että minulla. Mietin, miten viisaimmin pitäisi suhtautua tähän huumorinäytelmään. Pitäsikö ottaa heti puomi uudestaan siihen asti, kunnes Saaga tekee oikein ja sitten vasta jatkaa matkaa? No, huomenna menen tekemään Figon ja Minnan kanssa treeniä ja satavarmasti raahaan puomin taas kentälle. Katsotaan, millaiset sulkeiset silloin  syntyvät. Lisäksi pitää harjoitella koiran lähettämistä hypyn takaa kiertoon yhä kauempaa. Nyt vielä pitää aika läheltä hyppyä saatella. Agility on aivotyötä koiralle ja ohjaajalle.

Ja sehän tietysti väsyttää.

Krooh!