Aamulla lähdettiin Friidan ja Alexin kanssa treffeille Prisman parkkipaikalle. Siellä suoritettiin vaihto, jossa Alex pääsi omistajansa luo ja tilalle kohti Porvoota tuli uunituore valio Fanny. Friida seisoi oikein pörhäkkänä Fannya nuuhkimassa, mutta kun Fanny oli ihan reipas, ei Friidakaan isotellut. Autossa Fanny yritti katsoa ikkunasta ulos ja Friida piipitti ja heilutti häntää ja yritti saada siskon huomiota. Lopulta Fanny suostui vähän nuuhkimaan ja pusuttelemaan - ja sitten molemmat painuivat makuulle eikä kumpaakaan näkynyt ennenkuin Brunbergin pihalla. Siellä Fanny pääsi oman perheen kyytiin ja me Friidan kanssa jatkoimme Levojärventiellä olevalle maneesille kisaamaan.

Tuomarina toimi Heidi Viitaniemi. Eka rata ei ihan helpoin ykkösrata ollut, mutta keppejä lukuunotttamatta homma sujui hienosti. Keppien alusta Friida tuli jo ulos, sillä maneesin maa-aineksen ihanat tuoksut vievät sen nenän mennessään. Toisella kerralla se teki löysähkösti mutta loppuun asti kepit. Tuloksena vitonen ja pari sekuntia yliaikaa. Oltiin kolmansia.  Palkinnot olivat tosi hyvät: kaksi lelua, neljä pussia koiran herkkutikkuja, ruusuke ja emännälle Brunbergin pusuja.

Toisella radalla ihan itse huonolla ohjauksella -tai siis ohjaamattomuudella- sain koiran väärälle esteelle, josta siis tuli hylky. En edes ajatellut, että noin voisi käydä, minä tyhmyri. Kepit menivät taas ekalla kerralla aika alussa kesken. En tiedä miksi. Mutta toisella kerralla ne olivat tosi hyvät ja nopeat.

Ihan hyvässä kisakunnossa Friida jo on, joten nolliakin voi olla odotettavissa tulevana keväänä.

Tässä Friidan radat tältä päivältä. Helenalle kiitos kuvaamisesta.

-Milloinkas minä sitten pääsen kisaamaan, kysyy pehmeiden petien ystävä.

Saaga korkkaa kaiketi helmikuun puolivälissä samassa maneesissa. Silloin on kolme kolmosen kisaa tarjolla - ja nollien metsästys voi alkaa.