Yöllä oli satanut lunta ja aamulla oli pakkasta. Kaunista siis. Siitä seurasi, että auton paksin luukun lukko oli umpijäässä, eikä auennut lukkosulan hölväämisestä huolimatta. Onneksi sisätilanlämmitin piti huolta, että muut ovet sentään aukenivat. Mutta ei hätää. Turvaverkko ylös, niskatuki pois ja agilitykoirat loikkasivat takapenkin selkänojan yli paksiin huis vain. Assi sai tyyriisti istua takapenkillä, niinkuin vanhempien daamien kuuluukin.

Kentällä oli taas vuorossa palloleikkiä.

Saagan vaaleanpunainen nenä muuttui vielä vaaleammaksi lumikuorrutuksessa. Sitten mentiin yhtä jalkaa, yhtä tahtia, kaikki yhes koos.

Ja halaukset päälle!

Vielä hetken leikki jatkuu - ja sitten Saagalle riitti, kiitti.

Ei sitä koko ajan jaksa pallo suussa painaa, hei.

Mie olisin kyllä jaksanut.

Assi oli alussa sitä mieltä, että varpaat jäätyvät, mutta kun meni lujaa vauhtia, niin tarkeni -ainakin jonkin aikaa. Välillä se kävi autossa lämmittelemässä ja taas jatkoi omia menojaan.

Vein Saagan ja Assin kotiin. Rämplättyäni paksin luukkua sain sen lopulta auki. Friidan kanssa suunnattiin Tajmadoraan moikkaamaan Eijaa sekä isoja ja pieniä poikia sekä Geisha-isoisomummoa.

Alexilla ja Salomaolla on ihan samanlainen pallo kuin Friidalla.

Onyxilla ja Andyllä oli ihan omaa kivaa. Välillä juostiin hippulat vinkuen koko kolmen kuukauden komeudessa ja sitten äristiin ja kiroiltiin - ja taas kiidettiin yhdessä.

Mutta yrittivät pikkupojatkin mukana pysyä, kun isot painoivat pallon perään.

Jonossa mennään Friidan johdolla. Salomao oli hyvin kiinnostunut Friidan tuoksuista, mutta Friida ilmoitti, että prrrrrr---le, ne ajat meni jo.

Olipa hauska juoksut! Kahvien jälkeen lähdettiin kotiin. Saaga olikin sitten purkanut koko avoimeksi jääneen eteisen kaapin takkisisällön lattialle ja tyhjentänyt kaikki taskut herkuista. Rontti! Onneksi takit olivat kaikki ehjiä sentään.