Minni lähti - ja ikävä jäi. On se söpö! No, lenkillä on yksi hihna vähemmän, joten siitä kyllä nautin taas täysillä.

Maanantai-iltana oli Saagan agilitytreenit taas. Rata oli seuraavanlainen:

Kutsuin Saagaa putken takaa ja hienosti se teki hypyn ja meni putkeen. Hyvin ehdin kääntää sen kepeille ja typykkä painoikin ne tosi vauhdikkaasti. Ekalla kerralla kuviossa 4-6 oli ohjaukseni aika myöhässä, mutta toisen kerran otettuna sain Saagan kääntymään pienellä kaarroksella. Puomin ylösmenolla oli  nami. Huusin ota, se tökkäsi nokallaan ylösmenoa ja paineli eteenpäin namia syömättä. Tähän kun pääsisi kisoissakin, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen, sillä silloin ylösmenoon ei menisi paljoakaan enempää aikaa kuin täysillä juostessa. Alastulo oli tosi hyvä ja Saaga jäi kauniisti odottamaan seuraavaa ohjausta. Etukäteen mietin, miten se irtoaa kasiputkelle,mutta hyvin irtosi. Ohjaajan surkeuden takia se joutui sitten monta kertaa ottamaan hypyn 9, koska en osannut kunnolla näyttää ja käskyttää takaakiertoa hypyn oikealta puolelta. Lopulta se onnistui ja peruuttaen vedin koiran hypyn ohi. Se kiepsahti tosi näppärästi viistohypylle kymppiesteelle ja vaikka keppikulma oli jyrkkä, se meni täydellisesti kepeille ja eteni rivakasti loppuun asti. Ihan huippukoira! Olin enemmän kuin tyytyväinen.

Treenien lopussa oli sitten pikarata: hyppy-putki -2 hyppyä-jaakotus-kaksi hyppyä eteen ja yksi hyppy vinoon. Jaakotus meni ihan pieleen, koira ei ymmärtänyt yhtään, mitä näytin, enkä ihmettele. Paluumatkalla Saaga poikkesi putkeen, joten ns. helppo rata meni täysin pieleen. Mutta vauhtia oli hienosti ja intoa myös.

Tänään sitten omissa treeneissä treenasin jaakotusta pienemmällä hyppymäärällä, mutta vaikka se sujui paremmin, temppu vaatii vielä hiomista meiltä molemmilta aika lailla. Aluksi Saaga tuijotti vain oikeaa kättäni, vaikka peruuttamalla yritin vasemmalla ohjata hypylle. Lopulta sain rytmitettyä liikettäni enemmän oikein, mutta ei minusta mitään jaakottamisen mestaria taida ihan hevin tulla, jäykkä jäpöttäjä kun olen. Huokaus! Tehtiin myös keinua ja takaakiertoja. Takaakierroissa pystyin jo vähän kauempaa lähettämään Saagan, kun treeniä toistettiin useita kertoja ja pidennettiin matkaa vähän kerrallaan. Assi sai tehdä kaikkea samaa,mitä Saagakin, mutta se on selväsi jäykempi takaakiertäjä, vaikka osaa tehdä sen paljon itsenäisemmin, kokenut kisakoira kun on. Mutta se innon määrä, mikä typykästä uhkui, oli suorastaan liikuttava. Melkein hyppäsi turkistaan ulos! Kunhan kesä koittaa, kyllä Assia vielä pitää kisoissa joskus kuljettaa. Sitten vielä tunnin jäähdyttelylenkki ja kotiin.

Nyt on tilanne tämä:

Kylppärissä valuu kolme pesussa ollutta koiraa. Viikonloppuna Elsa ja Assi menevät hoitoon ja Saaga lähtee kanssani reissuun.  Vieraskoreita koiria on tulossa, kunhan saan turkit kuiviksi ja kammatuiksi. Ensin pitää katsoa Obaman juhlia.