Illalla huomasin, että Saagan rokotuskirja on hukassa. Aamulla pengoin auton, kisarepun monta kertaa, kaikki mahdolliset ja mahdottomat kasat ja taas auton. Pistin viestiä Haminan kisajärjestäjälle, onko kirjaa löytynyt, mutta ei ollut siellä. Sitten piti keskeyttää hakuoperaatio, sillä Saagalla oli silmätarkastus Porvoossa. Kauhean yhteistyöhaluinen koiraneiti ei ollut silmätippojen laittamisessa. Varmaan muistoissa oli vielä edellinen silmiintiputtelu. Mutta tipat saatiin oikeaan osoitteeseen. Pimeän huoneen tutkimuspöydällä Saaga oli oikein asiallinen ja rauhallinen. Tohtori Tarja Kolisoja havaitsi silmät terveiksi. Kuulemma molemmissa silmäpohjissa on jäänteitä sikiöaikaisesta verisuonistosta, mutta se ei ole mikään ongelma. Kaikkea sitä laitteilla näkee.  No, pääasia, että ovat terveet. Nyt on Saagan terveydentilan moninaiset seikat tutkittu ja hyviksi havaittu. Siispä ei ole estettä pennuttamiselle tällä typykällä.

Sitten ajeltiin kotiin. Saagan tilalle autoon tuli Anna, joka joutui pienelle kiertoajelulle ennen omistajansa luokse pääsemistä. Kävin nimittäin varan vuoksi eilisellä kisakentällä tutkailemassa,josko kirja olisi jäänyt maahan makaamaan. Ei ollut, ei. Sitten ajoin seuramme agilitykentälle, jonne kisan jälkeen roudasin äänentoistolaitteemme. Ei löytynyt sieltäkään. Anna kyydittiin perille ja minä lähdin kotiin mieli mustana. Ajatuksissa välkkyi hikinen lääkärien metsästys, uuden passin hankkiminen. Kiire olisi rokkarin hommaamisessa, sillä seuraavat kisat ovat jo keskiviikkona ja viikonloppuna mennään näyttelyyn. Kotona jälleen kerran pengoin reppua. Purin kaikki tavarat lattialle - ja kas, pohjakankaan piilossa oli kuin olikin rokotuskirja. MITEN IHMEESSÄ minä en sitä sadalla ensimmäisellä kerralla huomannut??? Pääasia on, että kirja on tallella. Opinpahan laittamaan sen Saagan oman koirakansion väliin aina, kun olen sitä käyttänyt. Vai opinko? HMMMM!