Nimittäin päätin vihdoin viimein pestä turkkikoirat. Lieneekö ollut kesäkuu, kun viimeksi on paljua käytetty. Sopivan pilvinen päivä tällaiseen puuhaan. Sain Saagan kuivattua, ja päätin viedä sen paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen järjestämään match showhun. Hiukan ripsi, kun ajelin Robinhoodin pihaan. Kun ulkoilutin koiraa, satoi oikein rivakasti. Kauniisti föönattu vesikoira oli roikkuturkkinen ja uitetun näköinen. Kaikki kura tarttui sen ennen niin puhtaisiin tassuihin ja se oli jossain välissä saanut kuraa korviinsakin. Sade loppui ennen kehään menoa, mútta turkki oli ja pysyi märkänä. No, saatiin me punainen nauha ja päätarkoitus olikin näyttelytreeni, sillä Saaga on ilmoitettu Kouvolan näyttelyyn ja pariin ryhmikseenkin. Toivotaan, ettei niissä sada!
Kuivuihan se turkki kotona taas, kun vielä vähän oltiin neitikoiraa putsailtu ja föönattu. Kyllä hänestä tuli oikein nätti ja näpsäkkä.
Assinkin turkki pestiin ja kammattiin. Oi että neiti Passinen tuoksui ihastuttavalle kilpaa kesäkukkien kanssa.
Kovin kauan eivät koirat patsastelleen ulkona, vaan alkoi perinteinen riekkumarallaa. Ensin Saaga loikkaa Assin päälle....
...ja pötkii pakoon, Assi kiihkeänä perässä.
Ja sitten päinvastoin. Assilla on tukka todella lennokkaasti pystyssä.
Emäntä kutsuu - ja kilpajuoksulla tullaan luokse.
Hevitytöt laulavat pienen konseertin - tai ainakin siltä näyttää.
Hohhoijaa, nyt sitten voikin lähteä kotiin huilaamaan - vielä puhtaana, onneksi.
Kommentit