Saaga syntyi pieneen pentueeseen. Vain kolme pentua , ja poikkeuksellista vielä oli se, että joukossa olivat Tajmadoran suvun ensimmäiset valkoiset koirat. Sehän on myyrä, sanoi kummipoika tämän kuvan nähdessään. Aika ruusunnuppu vaaleanpunaisine nenineen. Kuvassa Saaga on alle vuorokauden ikäinen.
Tässä kuvassa ollaan jo ruhtinaallisesti viikon vanhoja. Nenäkin on jo hiukan saanut väriä, mutta silmät vielä tiukasti kiinni.
Portugeesinpennut tykkäävät nukkua läjässä. Kolmesta pennusta ei kovin vaikuttavaa läjää synny, hellyttävä kasa kylläkin.
Pennuilla oli erittäin hyvät oltavat Gilda-äidin maitobaarin antimien äärellä. Ei ihme, että uni maittoi. Saaga nukkuu edelleenkin mielellään selällään keskellä lattiaa.
Saaga on tässä kuvassa noin kaksi viikkoa vanha,
Koska pentuja oli vain kolme, maitobaarin antimet valuivat suoraan virtanaan ahnaisiin kitoihin. Kun on maha killillään, voi taas ottaa päivätorkkuja, kukin omalla tyylillään. Selällään Dali, kyljellään Saaga ja Santos kellii oviaukossa.
Ennen uuteen kotiin lähtöä minulle tehtiin oikea portugeesitrimmi. Kun trimmaushärveli koski perääni, kiljaisin kerran, mutta kun se härpäke koski minun kallisarvoiseen kuonooni, kerroin kyllä mielipiteeni kuuluvalla äänellä. Mutta olen minä aika söötti kuitenkin.
Lasta jalassa voi aivan hyvin nukkua rennosti selällään.
Saagalla murtui heinäkuun loppupuolella pari varvasta. Niinpä jalka oli lastassa ja paketissa kolme viikkoa. Viikon välein siteet aukaistiin ja vaihdettiin, koska menossa oli kova kasvuvaihe. Ei pakettijalka kyllä menoa haitannut. Kuten alakuvasta näkyy. Neiti painoi ekalla mökkireissulla lasta koivessa suoraan järveen juoksemaan. Minä kiirehdin hätiin kurarukkasen kanssa, mutta eihän se mitään pitänyt. Onneksi seuraavana päivänä oli jalan kuvaus ja lastan poisto. Uimaan ei kyllä viime kesänä päästy, mutta tämä järveen kohdistunut innostus lupasi hyvää.
Dali-veli asuu ihan meidän lähellä, joten Dalia on käyty moikkaamassa tämän tästä. Nämä kaksi ovat kyllä erittäin saman näköisiä. Saaga aloitti ensimmäisinä kertoina vierailun selättämällä Dalin ja irvistelemällä ja örisemällä sen niskassa. Sitten alkoi vasta leikki. Dali hymyili Saagan alla autuaan onnellisena:"´Toi on mun sisko!" Naisenergia jyrää koiramaailmassakin. Pusi pusi.
"Saaga, ei saa kaivaa kukkapenkkiä!" " Ai minäkö? Mistä ihmeestä se emäntä tiesi?"
Voi miten elämä on tylsää, kun KUKAAN ei leiki mun kanssa.
Elokuun lopussa osallistuttiin Assin kanssa tokon piirimestaruuskisojen avoimeen luokkaan - ja voitettiin. Yleisön joukossa sipisee kannustuskuiskutuksia Witzin korvaan neito-Saaga.
Elokuussa kolmikuinen Saaga tutustui cockerspanieli Siiriin, kun oltiin työporukalla iltaa istumassa rantasaunalla. Saaga ja Siiri nautiskelivat meren rannan luonnosta ja Siiri kävi uimassakin. Saaga tyytyi kahlailemaan.
Lunta sai odottaa, mutta päästiinhän sitä hetkeksi aikaa talven makuun.
Pikaravuri Saaga kiitää Jäppilän metässä kuuden kuukauden ikäisenä.
Saaga aloitti syksyllä agilityharjoitukset ja nyt keväällä ollaan harjoiteltu vähän enemmänkin.
Koiralauman jäsenistä on tullut oikein hyvät kaverit. Saaga ja Assi riehuvat rajusti keskenään ja Elsakin yrittää mukaan. Joskin leikki voi kääntyä sellaiseksi, että Assi ja Saaga kiusaavat Elsaa yhdessä. Mutta kyllä melkein yksitoistavuotiaskin jaksaa heilua.
Toukokuussa kaikki kolme osallistuivat Hannes Lohen geenitutkimukseen luovuttamalla putkellisen verta tieteen hyväksi. Näin nämä urheat tieteen sankarit poseeraavat koettelemuksen jälkeen.
Mitä tuleva vuosi tuokaan tullessaan?