Välillä sitä miettii, onko itsellä kaikki inkkarit kanootissa, kun tulee litimärkänä iltayöstä agilitytreeneistä kotiin. Niinkuin äsken Friidan kanssa. Vettä satoi ja tuuli puhalsi myrskyisästi. Ja silti oli kivaa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Terhit olivat suunnitelleet hyvät treenit. Toisessa treenissä oli itsenäistä keppien hakua ensin suorassa linjassa ja sitten vinon hypyn takaa. Voi että olin Friidan taidoista ylpeä. Se mennä porhalsi keppejä monta kertaa tosi itsenäisesti, vaikka olin kaukana takana lähettäessäni sen. Virheitä tuli vain muutaman kerran. Lisäksi se kesti hienosti takaaleikkaukset niin suoraan kuin vinosti vietynä. Avokulmasta oikealta puolelta lähetettynä Friida tuli pois kepeiltä, kun menin liian aikaisin leikkaamaan, mutta kun odotin, että se pääsee vauhtiin ja vasta sitten vaihdoin puolta, homma pelitti vallan mainiosti.

Toisessa treenissä oli rata, jossa mm. leijeröitiin, mentiin kontakteja  ja pingottiin koiran perässä, kun se oli jo tullut ulos suorasta putkesta. En voi kuin päivitellä Friidan vauhtia. Ja myös sitä, että se jaksaa toistaa todella monta kertaa eikä hyydy. Kaikkein vaikeimmaksi paikaksi muodostui kolme vierekkäistä hyppyestettä, joita mentiin edes ja takaisin. Friida ei millään meinannut hypätä takaisin päin vaan meni toisen hypyn ohi, vaikka mitä yritin. Eli tiedänpä, mitä treenataan seuraavan kerran, kun kentälle suunnataan.  Olen supersuperiloinen, millainen treenikoira minulla on tämä nuorin. Ihana!

Saagan päätin jättää kokonaan agilitytauolle ainakin omiin kisoihin asti. Parannellaan sen jumit pois kunnolla. Tällä viikolla ja kahden viikon päästä sillä on hieronta. Tehdään sen kanssa korkeintaan sitä puomin ylösnousutreeniä ja tokoillaan. Hypyt jääkööt vähäksi aikaa. Kun Saagalla ei juoksutaukojakaan enää ole, meinaa tauotus unohtua. Nyt on sen hyvä hetki hengähtää.