Tässä kirmaa tuore kakkosluokkalainen kohti Lappeenrannan kisoja. Eilen illalla Porvoossa saatiin viimeinen ykkösluokan nolla - hirveällä varmistelulla.

Ensimmäinen rata

- hyppyrata siis -oli oikeaa Esa Muotkan putki-ilottelua. Nurmikentälle oli raahattu neljä putkea ja ne tehtiin kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa. Kolmen hypyn jälkeen oli 5 putkea peräkkäin. Saaga meni aivan upeasti koko radan, kunnes toiseksi viimeiseltä putkelta tultaessa  se bongasi hypyn, enkä käskyttänyt tarpeeksi putkeen menemistä, joten Saaga teki hypyn - ja hylyn - muuten varman nollan radalta. Otti päähän, kun en ollut huomannut ansapaikkaa rataan tutustuessa. Poju-portugeesi teki sen sijaan hienon nollatuloksen ja oli neljäs! Vautsi!

Toinen rata

-agilityrata a´la Allan Mattsson - sisälsi vaaran paikan aika alussa, kun kolmen hypyn jälkeen piti kääntää viimeiseen kolmesta putken päästä ja suoraan edessä tönötti A,joka on yksi Saagan lemppareita. Runsaalla äänenkäytöllä suorastaan pysäytin koiran, ennenkuin uskalsin sen putkeen lähettää. Toinen pysäytyspaikka oli ennen puomia, koska varmistin näin, että varmasti ottaa nousukontaktin. Aikaa meni näihin kyllä, mutta rata oli puhdas ja ihanneaikakin alittui. Nollatulos, serti, viides sija yli kuudenkymmenen kisailijan joukosta ja niin sitä heilahdettiin kakkosluokkaan. Poju teki aivan upeaa rataa ja siitä vitosesta puomin ylösmenossa voidaan olla kyllä montaa mieltä. Poju ei nimittäin loikannut kontaktia, joten osuiko vai eikö, jää arvoitukseksi. Harmi, kun olisi sertille tilaus ollut Pojullakin. Olipa kiva nähdä Sannaa ja Pojua taas ja haastella koiramaisia juttuja. Onnea teille viimeisen nollan metsästykseen ja tokotreeneihin. Sannalle paljon kiitoksia ratakuvaamisista.

Kotimatkalla olin kyllä liikenteen muuvaara, kun mielessäni kävin rataa läpi ja läpi ja läpi. Aina kun vauhti kiihtyi radalla, kaasujalkakin tehostui ja hups, välillä meni ylinopeuden puolelle.  Sitten taas nolona jarruteltiin vauhtia. Ilta oli pitkä, olin kotona vasta puoli 11 väsyneenä ja onnellisena.

----------------------------------------------

Tänä aamuna klo 9 lähdettiin sitten Krissen ja poikien ynnä Saagan ja Assin kanssa meren rantaan. Elsaa kun nuo vesihommat eivät kiinnosta, niin se sai jäädä kotiin. Sori vain Elsa! Reitti rannalle kulki sataman rekkaparkkien ohi, ja aidan vierustalla oli itänaapurin kuskien sanonko mitä tuotoksia -, joita typykät ja pojanjullit kävivät tämän tästä bongailemassa - argh! Miksei voida rakentaa kuskeille sosiaalisia tiloja, joissa on vessat tai tuoda edes bajamajoja reunustoille, kysynpä vain. Kun taas päästiin metsän siimekseen ja lähemmäs merta, tuoksu raikastui ja tunnelma oli jälleen rauhaisampi. Tällaisiin maisemiin saavuttiin.

Sää oli mitä mahtavin ja meri todella tyyni.

Assia ei kauan tarvinnut kehottaa veteen. Ja sitten kun on oikein märkä...

..voi piehtareerata syrämens kyllyyrest! Onneksi kaikki ryönä karisi itsestään retken aikana pois.

Saaga ei uinut, mutta haki kyllä erilaisia kepukoita vedestä reippaasti.

Tämän syvemmälle se ei itsenäisesti mene.

Boyfriend Friscolla on jykevämmät noudettavat.

Mutta voittaja on tässä: Laku 14-v noutaa vedestä jättikarahkan, jota kukaan muu ei viitsi hakea.

Pistäkääs paremmaksi!

Veljekset sitten kävivät kepin vetoon ja hännän asennosta kyllä huomaa, kumpi koira on perheen pomo.

Turkki on jo melkein kuiva ja elämä maistuu ihanalle! Niin maistui myös Krissen kahvi.

Sitten laitettiin koirat parkkiin ja vuorotellen kaikki pääsivät tekemään vähän toko-juttuja. Eli huvi- ja hyöty- reissu.

Kotimatkalla joutuivat koirat hihnaan eräällä tietyllä kävelyosuudella - varmuuden vuoksi!