...että kun oikein riekkuu, jalka kipeytyy. Nyt ei ole kyse minusta eikä Saagasta, vaan Elsa-neidistä. Jo illalla se ontui hiukan toista etujalkaansa, ja aamulla ontuminen jatkui. Ei mitään dramaattista, mutta pientä ontumista kuitenkin. Eivät vanhat nivelet kestä kärsimättä ihan kaikkea. Edellisestä Cartrophen-ruiskeestakin on luvattoman kauan aikaa. Näet meidän eläinlääkäri lopetti kaupungin eläinlääkärin hommat ja on virittelemässä yksityispraktiikkaa, ja sitä on sitten tässä odoteltu. Eipä auta kuin kääntyä jonkun toisen lääkärin puoleen ja pistää ruiskeasiat kuntoon. Onneksi kotona on kipulääkettä, joten hoidellaan kipua ja lepuutetaan vanhan typykän koipia. Omat koivet ovat yllättävän hyvät, joskin pohkeet ovat puutuneen oloiset. Eivätköhän ne verry, kun kohta taas Lintukodon kentällä kiidetään.