Tänään oli Haminan Summassa kolme kolmosten kisaa. Tuomarina makseille toimi Kokkosen Tuija. Agilityradat olivat pettävän helpon näköiset, mutta hankalia hyppykulmia oli ihan kiitettävästi. Sitten meillä on ongelmana nuo kontaktit. Saaga pysähtyy niillä välillä, välillä tulee kontaktin kautta suoraan maahan. Minun vauhtini on silloin pysähtynyt, kun yritän saada koiran pysähtymään, ja sekunteja palaa, kun taas lähdemme liikkeelle. Ekalla radalla Saaga yritti lähdössä varastaan, mutta onneksi sain sen pysäytettyä, ennenkuin se lähti hypylle.  Saaga näykkäsi minua käteen oikein kunnolla A:n  jälkeen, kun se ei saanut ohjeita, minne mennään. Veri virtasi reiästä. Ei onneksi mikään vakava haava kuitenkaan. Ekasta radasta minulle jäi hyvin kaoottinen olo. Ohjaan paikoittain surkean huonosti.  Nauhalta näkyy, että Saagan haki kepit hienosti ja ne olivat ihan vauhdikkaat. Sen jälkeen piti hetki miettiä, mikä hyppy oli vuorossa. Keinun kontakti oli ainoa, jonka sain Saagan kunnolla tekemään. Ei mitkään hyvät fiilikset olleet radan jälkeen.

Toisella agilityradalla puomin kontakti meni hyvin, vaikka aikaa paloikin. Aalta se tuli taas maahan asti, ja jälleen aikaa paloi, ennenkuin päästiin liikkeelle. Rima putosi, kun ohjaukseni oli myöhässä. Kun Saagan keinultakin tuli maahan asti, lopetin radan tekemisen ja kävelimme pois. Hyppäytin viimeisen hypyn ja kai me joku tuloskin saatiin, kun kaikki esteet oli tehty, mutta päähän otti taas.

Hyppyrata oli aika kamala. Takaavientejä ällöttävästi ja muutenkaan ei mikään kiva virtaava hyppyrata ollenkaan. Kovin hyvissä tunnelmissa en liikkeelle lähtenyt. Mutta saatiin me puhdas rata tehtyä, joskin 8 sekuntia yliaikaa paloi tällä radalla. Voittaja alitti ihanneajan vain kahdella sekunnilla, joten aika kireä ihanneaika oli laitettu. Suoran putken jälkeinen takaakierto oli aika haasteellinen kohta, varsinkin kun seuraavakin hyppy takaa kierrettiin. Siinä meni sählingin puolelle. Mutta saatoin sentään iloisesti palkata koiran viimeisen radan lopuksi, mikä oli hyvä asia.

Että semmoiset kisat! Kiviharjun Johannalle jälleen iso kiitos kuvaamisesta. Video on lahjomaton väline omien mokien näkemiseen. Tuskallista, mutta tarpeellista.

Mentiin suoraan kentälle tekemään kontakteja useampi kierros. Sehän siinä on, että Saaga treenatessa tekee tosi upeat on -off- kontaktit ja on siinä vaikka maailman tappiin, mutta kisatessa ei malta. Saan juosta ihan eri suuntaan tai ohi tai jäädä jälkeen. Neiti napottaa kontaktilla tosi tyylikkäästi. Toki tiedän, että taatusti syy on minussa, sillä kisaamisen alkuaikana olen varmaan ahnehtinut nopeutta enkä ole vaatinut kunnon kontakteja. Nyt onkin sitten mietinnän alla, mitä tehdä? Annanko juosta kontaktit alas vaatimatta pysähdystä. Tästä seuraa helposti se, että koira rupeaakin loikkaamaan kontaktilta, kun vauhti kiihtyy. Rupeanko joka kontaktilta luvattoman poistumisen jälkeen kouluttamaan, tekemään kontaktin uudestaan ja lopettamaan radan siihen. Vai jatkanko tätä mesoamalla kontaktille pysäyttämistä edelleen toiveena, että menee jakeluun. Vai jotain muuta, mikä ei nyt tule mieleen.

Friidan kanssakin tehtiin kontakteja, ja kun se lähti välillä luvatta pois, sain napakasti huomautettua ja laitettua sen kontaktille takaisin. Ja sitten uudelleen onnistunut suoritus. On tää niin tätä! Enkä ole ainoa, joka näiden kontaktien kanssa on probleemeissa. Että ottaa päähän!