Lahjoitin leikkiin narulelun. Saaga tykkää, että sen kanssa kiskotaan lelua. Minniä kiinnosti kovasti. Kun Saagan kiinnostus lopahti...

...Minni huomasi tilaisuutensa ja nappasi lelun. Hippulat vinkuen se juoksi lelu suussa ravistellen sitä raivoisasti. Minni ei missään nimessä halua luopua leluistaan vaan sen mielestä on ihaninta, jos joku yrittää ottaa siltä aarretta. Saaga ystävällisesti ajoi sitä takaa ja kun Saaga kävi makaamaan, Minni hiipi lähemmäs houkuttelevasti lelua heilutellen. Kun Saaga pamautti tassullaan maahan, taas kiisi punainen salama tuhatta ja sataa pakoon riemuissaan. Kun Saaga jatkoi makaamista, Minni toi lelun Saagan tassun päälle. Kaikkein ihaninta oli, kun sekä minä että Saaga jahtasimme sitä. Niin pieni koira pääsee tosi ketterästi karkuun pöytien alta. Lelut ovat tärkeitä myös silloin, kun tullaan ulkolenkiltä. Irroitan hihnan jo oven takana, sillä kun ovi aukeaa, Minni syöksyy sisään "tappamaan" ainakin yhden lelun.

Eikö kukaan todellakaan enää leiki minun kanssani? Olis näin hyvä patukka tarjolla.

Minni ja Saaga ovat hyvä leikkipari.

- Hei, leikitään, että minä olen Veikka Gustafsson ja sinä olet Mount Everest- maailman korkein vuori.

- Kylläpä kestää tuo kiipeäminen.

- Kuule Minni, ei vuoren alta pääse.

- Sitä paitsi tuo tökkiminen kutittaa aivan tautisesti!

- Hiljaa, vuori!

- Okkei, jos ei alta, niin päältä sitten takaisin.

- Mitä! Nukutko sinä? Vuoret eivät nuku, hei!

Meillä on kivaa yhdessä.

Saagan karvainen tassu on sopivan kokoinen tyyny Minnille.

Mutta sylissä on paras, sanoo Minni. Se rakastaa syliin käpristymistä.

Kun Minni haluaa ulos pissalle, se narisee kuin ruosteinen lukko. Monta kertaa. Ensin se narisee eteisessä, ja jos ei noteerata, se tulee eteen istumaan ja tuijottamaan - ja narisee. Jos varoitusta ei noteerata, se tekee hädän matolle. Siitäs sait!

Minni on lenkillä meidän kärkietenijä. Sillä on flexihihna. Kun vesikoirat kulkevat minun lähelläni, pieni tyttö menee flexi pinkeänä taakseen katsomatta ripeästi eteenpäin. Toisaalta se on oikein hyvä, niin ei jää isojen jalkoihin. Kun Minniä kakattaa, se hakee tarkasti juuri oikean paikan mahdollisimman kaukana meistä muista, mulkaisee meitä tyyliin "ei sitten tuijoteta!"  ja kääntää selkänsä.

Minni on utelias. Ostin alesta tällaisen kovitetun laukun. Hetken kuluttua kuului kopsahdus ja kun katsoin, kukapa se kopassa istuikaan, ellei Minni. Ihan sopivan kokoinen laukku pienelle kaniinimäykylle.

Minni on muutenkin kova tyttö kiipeilemään. Kerran se on löytynyt keittiön pöydältäkin. Opinpa laittamaan tuolit ihan pöydän alle.  Työhuoneeni nurkassa on kasa, johon on kertynyt ties minne matkalla olevaa vaatetta yms. Kasa on kovasti houkuttanut Minniä.

Mä kiipesin jo ensimmäiselle tasanteelle. Kai tässä sentään saa olla?

No hupsista, tulipa hypättyä kasan päälle. Et kai ole vihainen?

Hetkeä ennen, kuin  nousin pöllyttämään koiraa pois, kuului vaimea tumps. Neiti Gustafsson oli tipahtanut.  Ääntäkään ei kuulunut.

No hitto, vähän hankala paikka. Viitsisitkö jeesata pois.

Minnin touhut ovat lystiä seurattavaa. Kyllä meidän taitaa tulla sinua ikävä, Minninen!