Luumäellä oltiin siis vain erittäin hyviä eikä erinomaisia. Tämän arvion sai Saaga odotettuamme tunnin myöhässä ollutta kehää.
Tuomari Elena Ruskovaara sanoi:
Erinomaista tyyppiä edustava valkoinen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Kirsupigmentti ei vielä täysi. Varsin hyvät pään mittasuhteet. Otsapenger saisi olla merkitympi. Hyvä runko, etuosa ja kaula. Erinomainen häntä, mutta takaosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä ryhdikäs sivuliike, etuaskel huolimaton. Kiva, reipas käytös.
"Ihan hyvä arvio", toteaa Saaga ja nostaa nenän pystyyn.
Kotimatkalla neito herkutteli yhden siankorva ja sitten lähdettiin koko lauman kanssa purkamaan päivän paikallaoloa.
Tukka nutturalle ja elämä hymyilee.
"Hei Assi, otettasko pieni kilpajuoksu?"
"Mä johdan, mä johdan..." Assin katse lupaa, että tilanne muuttuu vielä.
"No hitsi, mistäs sinä siihen ilmestyit?"
Kun Assi jo luovutti, Duracell-Saaga jatkoi yhä kulkuaan. Olihan sitä kaksi päivää pitänyt olla kaunis ja hyvin käyttäytyvä missi.
Elsakin päätti ottaa pienet hölökät ladylike-tyyliin.
"Ei muka kulmauksia. No onhan niitä - ainakin jonkin verran."
Emäntä on vain niin kehno takajalkojen asettelija, että surku sentään. Mutta harjoitellaan!
Saagan kummitäti Kristiinalle kiitos hyvästä matkaseurasta!
Kommentit