Eilen oli taas yksi näistä joulukuisista vesisadepäivistä, joita on ollut lukuisia. Käytiin kentällä vähän riehumassa. niinkuin melkein joka päivä on tapana.

Vesi maistuu hyvältä lätäköstä, sanoo rouva "wanna be vehnäterrieri".

Turkki on ylikasvanut ja turpavärkki enemmän tai vähemmän ryönäisen näköinen ja värinen.

Entäs sitten tytär.

Tyttären parrankasvusta voisi itseään kunnioittava snautserikin olla ylpeä - ja villahousut olivat sangen muhkean pituiset.

Turjakkeita siis molemmat, tosin söpöjä sellaisia.

Assikin oli villava, mutta ei vielä ylenmäärin kuitenkaan.

Uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Aurinko paistoi, ulkona oli pientä pakkasta ja sää -no ei  talvinen, mutta miellyttävä kuitenkin.

Lätäkkö oli jäätynyt. Ja kyllä, näette oikein, sillä koiralle on tapahtunut jotain.

Saaga on trimmattu! Se muistuttaa jälleen vesikoiraa .

Se näyttää suorastaan hoikalta . Ja kun karva väheni, vauhti sen kuin kasvoi.

Entä tytär sitten.

Vauhtia ei siltä ole koskaan puuttunutkaan, mutta juupa juu. Sekin on trimmattu.

Niin vain sekin muistuttaa vesikoiraa jälleen.

Äidillä ja tyttärellä oli oikein kivaa uusissa lookeissaan.

Hei Assi, sullahan on pitkä turkki!!

Entäs sitten! Minut trimmataan uuden vuoden jälkeen, ettäs tiedät.

Nyt on koko joukko pesty ja kaksi trimmattukin. Joulu voi tulla taloon. Kiitos  Eija-kasvattaja jälleen kerran trimmauksesta, sillä minun jäljiltäni kaksikko ei olisi ollut lainkaan noin hieno.

Äiti ja sen tytär

Ai niin. Eijalla on liikkeessä vaaka, joten tuli taas punnittua koirat:

Assi painoi tasan 22 kiloa. Friida painoi 21,6 kiloa ja Saaga 23, 5 kiloa. Vaikka Saaga painaa edelleen turhan paljon, on se paino laskenut melkein kilon sitten viime punnituksen. Ihanaa!!! Taitavat ruokamäärät olla oikean suuntaiset ainakin.