Paaljoon oonneeaa vaan! laulaa moniääninen kotikuoro aikaisin aamulla. Saagalandian lapsukainen on hiljalleen aikuistumassa. Ihan kotielämässäkin tuo näkyy, sillä vaikuttaa, että Saagasta on tullut järkevä! Viimeisimmästä tihutyöstä on aikaa jo kuukausia, vaikka verhotkin ovat liehuneet ikkunassa joka päivä. Mutta ei se silti vielä aikuinen ole, ei todellakaan. Ja hyvä niin!
- Ai en vai ole aikuinen? Mutta melko iso kuitenkin.
Oijoi, miten aika rientää. Vastahan tuo äsken oli pieni beibi.
Pieni Miss Piggy oli alkumetreillä tämän näköinen.
Siitä se sitten kasvaa hurautti pienessä pentueessa maitobaarin ääressä isoksi tytöntylleröksi.
Tällaisilta ipanat näyttivät kolmiviikkoisina. Hoipertelivat kuin humalaiset, mutta olivat aika tohkeissaan jo, kun silmät olivat avautuneet. "Oikean värinen" eli musta on Santos, ruskehtavampi kippurahäntä on Dali (Salvador) ja tuo vaaleampi punkero on meidän pikkuiso Saagamme. Voitteko uskoa, Leena, Pauli, Maarit ja Pasi, että ne ovat todella olleet noin pieniä?
Syntymäpäiviä vietetään työn merkeissä eli agiliitokisoissa Lappeenrannassa ja sen jälkeen on vuorossa pesua ja puunausta Haminan näyttelyä varten.
Kasvattaja-Eijalle ikuisesti kiitollisena ihanasta koirasta - ja niistä muista ihanista myös!
Onnea Saaga, onnea Dali, onnea Santos!
Kommentit