Ensimmäinen kevääseen viittaava päivä tänään, kun aurinko paistoi ja tiellä oli suorastaan lätäköitä. Ihanaa. Ja mikä vielä ihanampaa, päästiin Minnan kyydissä treeneihin. Tai vain Friida pääsi, mutta se tarvitseekin energian purkamista paljon enemmän kuin äitinsä. Yritti Saagakin kyllä mukaan ängetä, mutta valitettavasti ovi meni nenän edestä kiinni. Vähän säälitti.

Lämmittelylenkillä Friida porhalsi aivan älytöntä vauhtia pitkin tietä ja penkkoja. Kerran sille meinasi tulla hätä, kun se teki hurjan loikan korkeaan hankeen eikä meinannut päästä pois. Surkeaa piipitystä kuului hangen keskeltä, mutta kyllä se sieltä ilman apua lopulta ylös kaivautui. Ottikohan opikseen? Tuskin .

Treenirata oli tänään tällainen:

Pidemmälle edenneet tekivät hypyn 2 toisesta suunnasta pakkovalssilla ja hypyn 4 myös toisesta suunnasta. Meille riitti oikein hyvin tämäkin rata. Hyvin Friida paineli. Pitää enemmän harjoitella kauempaa hypylle lähettämistä. Esim. tuossa nelosella jäin turhaan varmistamaan, että koira menee hypyn ja sitten olikin kiire. Persjättö ennen A:ta oli toimiva, mutta hädin tuskin siihen ehdin. Ei Friida kyllä putkeen päin edes vilkaissut. Hyvä mieli tuli meille molemmille radan teosta. Eikä keinulta karkailtu tällä kertaa, vaikka vauhti oli kova.

Hauska treeni. Kiitos taas Minnalle kyytiavusta. Figollakin oli tänään todella hyvä päivä.

Auton perään kyselin tänään. Nyt korjaamossa epäillään virranjakajan kannen rikkoutuneen. Hmm? En voi tietää. Torstaina kuitenkin vasta ryhtyvät tarkemmin tutkimaan, eli autottomuus jatkuu. Kurjaa !