Aamu valkeni kiireisenä, kun piti kaivaa lapiolla auto kinoksesta ja vielä lapioida reittiä pois pihasta. En todellakaan kadehdi omakotitaloasukkaita tällaisina myrskyhetkinä. Töihin ehdin ajoissa. Toinen mokoma lumikuorma kasautui päivän aikana auton päälle. Piha oli yhtä surkeassa kunnossa, kun vihdoin saavuin kotiin. Jossa viikon alun kunniaksi oli eräs koira napannut verhon alas, hiisi vieköön. Olikohan protesti pitkähköstä päivästä. Lenkille lähtiessä oli hihnojen päässä ihan hirveä meno. Ihan kuin villihevosia olisi talutellut, kun troikka loikki juuri sinne, minne sattui. Assi ja Saaga haukkuivat ohi juoksevan ihmisen - nolouden huippu - ja muutenkin lenkin alku oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita pullollaan, puhumattakaan hihnasolmuista. Kuonopantojen hankinta alkaa olla lähellä, kun idiotismi ei meinaa parantua millään. Olin kiitettävän huonolla tuulella kotiin tullessani. Mutta illalla kaikki muuttui paremmaksi.

Oltiin nääs Saagan kanssa agilitytreeneissä. Saaga oli megamagee koko treenin ajan.

Ensimmäisellä radalla Saaga irtosi putkeen aivan loistavasti. Ehdin kolmoshypyn taakse ottamaan sitä vastaan ja lähettämään kepeille. Kepeissä oli verkot, koska muut koirat tarvitsevat niitä, mutta ei se huono asia Saagallekaan ole, että oppii menemään vauhdista kepeille oikein. Ensimmäinen jaakotustreeni tuli hypyltä viisi hypylle 6. Eli kepeiltä otettiin koira vastaan oikealla kädellä, käännettiin koiralle selkä ja vasenta kättä tässättämällä vedettiin kutoselle. Meikäläinen oli niin myöhässä, kun tuo koordinaatiokyky ei ole mikään huippu, että Saaga ehti kepeästi putkelle, ennenkuin minun vasurini alkoi heilua. Mutta liikerataa treenaamalla alkoi onnistua.

Toinen rata oli mukava ja etenevä vauhtirata. Saagalla oli target sekä puomin ylösmenolla että alastulon edessä. Treenattiin ennen vuoroamme niin, että laitoin targetin maahan, siihen namin ja sanoin:ota. Vahvistin siis etukäteen puomikäskyä.  Tosi hyvin Saaga teki pikapysäyksen, jatkoi saman tien matkaansa ja jäi alastulolle hienosti odottamaan, kun ohitin sen. Putken jälkeinen hyppy-kepeillemeno oli erittäin hyvä ja vauhdikas. Loppuhypyissä Saaga ajoi putken jälkeisen hypyn ohi, mutta minun olematon ohjaukseni siihen oli syynä. Tarkoitus oli ehtiä ysin taakse ennen koiraa, ja pinkoessa ohjaaminen jäi vähän sivuseikaksi. Mutta ehdinpäs!

Kolmas rata oli viimeisen varttitunnin nopeasti tehtävä harjoitus. Eli aloitettiin jaakotuksella viemällä vasemmalla kädellä koira ykköshypylle, siitä oikealla kädellä kepeille, sitten koiralle vauhtia putken ja kahden hypyn kautta. Taas jaakotettiin sama hyppy ja päätettiin kepeille. Jaakotukset eivät menneet pöllömmin, joskin vauhdissa toisella kierroksella tuli aika iso kaarre seiskan ja kasikeppien väliin. Ihan kiva oli päästä treenaamaan tätäkin taitoa.

Mikä parasta, Saaga syttyi lelulle ihan toisella tavalla kuin aiemmin. Targetteja lukuunottamatta pyrin enenevässä määrin lelupalkkaan ja lopulta irti nameista kokonaan. Jarno kehotti omissakin treeneissä yrittämään kuumentaa koira mahdollisimman kuumaksi ennen rataa. Tässäpä onkin meikäläiselle haastetta. Leluun oppiminen kunnolla voisi olla Saagallekin hyvä kuumennuskeino.