Laadin vuodatuksen meidän tämän päivän treenilöistä ja kun tallensin, ei onnistunutkaan ja kaikki katosi taivaan tuuliin. Shit!! Yritämme uudestaan- paremmalla onnella.

Eli

Aamulla heräsin karmeaan raastinrautakurkkukipuun, johtuen varmaan siitä, että ikkuna oli jäänyt yöksi makuuhuoneessa auki. Päivän aikana kurkkuni päätti toipua, joten iltapäivällä olin loistavassa iskussa agilitytreeneihin Saagan kanssa. 

Mitähän se Saaga niin tarkkana pällistelee?

No, pikku-Pikiä tietenkin. Piki oli Saagan kanssa samassa penturyhmässä ja kisaa jo nyt kolmosissa. Se on aikamoinen pinkoja eivätkä hypyt tuota mitään vaikeuksia.

Pikin kotona on muitakin griffoneja. Kuvassa ovat ruskea Paroni, ikä 14 vuotta ja Dimka, varmaan jotain Assin ikää lähentelevä. Dimka on käynyt SM-kisoja ja MM-karsintoja kisailemassa agilityssa ja vasta äskettäin on siirtynyt eläkkeelle. Autossa lymyilee vielä 15-vuotias Iivari, joka sekin on vielä sangen virkeä pappa.

Talouteen mahtuu vielä 11-vuotias Milo, joka on myös ollut aktiivikisailija, ja vieläkin intoa riittää.

Dimka saapuu putkesta -

-ja kiitää puomille.

Oli treeneissä mukana Windykin, joka eilen on täyttänyt 3 vuotta. Onneeeeeee, laulaa Saagalandian väki.

Mielenkiintoinen kuvakulma lennokkaasta hypystä.

Ja sama hyppy leijuttuna toiseen suuntaan.

Saagakin pääsi lopulta tosi toimiin.

Kuusikymppiset hypyt eivät tuota vaikeuksia.

Vaikka aurinko häikäisee ja kampaus valahtaa silmille, ei se menoa haittaa.

Kun nyt ollaan paneuduttu aktiivisesti puomin ja A:n kontakteihin, neiti Bisquit räiskii keinun kontaktin näin komeasti. Hyi ja hui!

Saaga jaksoi treenit tosi hyvin. Ja puomi sujui hienosti joka kerta.

Mutta treenien jälkeen olikin parasta mennä estekontin viileyteen huilaamaan.

Tehtiin kolme rataa samalla ratapohjalla (napattu Clean Run Excercise Bookista - se vihreä).

Eka oli hyvä lämmittely. Saatiin mainio takaaleikkaustreeni  hyppyjen 12-15 välillä.

Toinen treeni oli karvan verran vaikeampi. Jaakotus välillä 3-4 ja persjättö välillä 5-6 toimivat hyvin. Putkelle vienti oli haasteellista. Vasta kun jättäydyin kauas hypyn 8 taakse ja ennen hyppyä jo käskytin, koira kääntyi oikeaan päähän putkea.

Kolmas rata oli haasteellisin, joskaan ei mikään järin vaikea sekään. Kakkosen ja kolmosen välillä taas jaakotin, ja ysihypyn jälkeen peruuttamalla vein putkeen. Varmaan tässä olisi se Oreniuksen Annan saksalainenkin toiminut. Radat olivat siitä hyviä, että kun ne eivät olleet liian vaikeita, ehti miettimään erilaisia tapoja viedä.

Lähdettiin tyytyväisinä kotiin juuri sadekuuron alkaessa. Pari tuntia huilasin ja sitten olikin Assin vuoro päästä ohjattuun tokotreeniin. Tänään sujui moni asia hyvin. Hyppynouto ja metsku sujuivat mainiosti. Paikalla makuu ja istuminen olivat myös hyvät, mitä nyt makuuta odotellessa Assi pomppi maahan ja ylös, kun sen mielestä jotain olisi pitänyt tapahtua ja palkkaa saada. Seuraamiset menivät melko mukavasti ja hyvällä vireellä. Kaukot ovat vaiheessa edelleen. Pysäytykset sujuivat hyvin ja taas saatiin yksi hieno hämäysheittopysäytyskin aikaan. Ainoastaan tunnari tökki. Assi poimi sen kummemmin haistelematta jonkun kapulan vain ja toi sen minulle. Eli se edelleen ottaa painetta kaikesta ympäristötreenistä eikä keskity suoritukseensa. Jatkamme siis omia treenejä ja seuraavan kerran isossa porukassa vetäydymme kauas tekemään semihäiriöllistä suoritusta.

Mutta tosi hyvä treenipäivä joka tapauksessa. Jes!