Illan suussa mentiin pentutokokouluun Friidan kanssa. Mukana oli pieniksi pilkottuja nakkeja iso pussi ja fleecekiskomislelu. Tunti alkoi vapaalla menolla ringissä ja aina, kun koira otti kontaktin - eli katsoi silmiin- tuli palkka ja kehu. Friida napitti ensin käteen, mutta kun survoin suun täyteen nakinpaloja ja jaoin herkkuja sieltä, oppi typykkä, että kandee katsoa ylös päin. Vähän vaikea oli kyllä kehua posket pullollaan nakkeja. Sitten treenattiin perusasentoa ja kontaktia palkattiin katkeamattomalla herkkuvirralla. Friidahan pönötti paikallaan kuin patsas minua killittäen - ja mikä oli killittäessä, kun palkkaa sateli ahnaaseen suuhun tasaisin välein. Sitten leikittiin. Friida on aika hyvä kiskomisleikeissä. Se ei anna periksi otteen saatuaan ja on hirmu tärkeä, kun voittaa lelun itselleen.
Seuraavaksi treenattiin ns. alkuleikkiä, jossa leikitetään koiraa ja tasaisin välein ensin 5-6 kertaa "työnnetään" koira kädenliikkeen ja herkun avulla maahan, vapautetaan ja leikki jatkuu joka välissä. Sitten laitetaan leikin lomassa koira istumaan käden avulla taaksepäin suuntautuvalla liikkeellä sen kummemmin käskyttämättä. Viimeisessä osiossa koiran pitää hetkeksi pysähtyä seisomaan, josta herkku, vapautus ja leikkiä. Friida on tässä leikissä aika pro.
Sitten tehtiin vielä luoksetulo. Saija piti koiraa kiinni,minä menin matkan päähän kasvot koiraan päin ja kutsuin. Sitten lähdin pinkomaan pois päin ja koira perässä. Kun se saavutti minut, se sai ruhtinaallisesti palkkaa hienosta tulemisesta.  Uskon, että Friidasta tulee vielä oikein hyvä tokokoira.

Kivaa oli - ja kylmää.

Tänään olen lisäksi muistanut täyttää valokuvakansioon Saagan tiedot ja kuvan, sillä sunnuntaina on seuran agilitymestaruuskisat ja Saagan kiertopalkinto albumeineen pitää viedä sinne. Kontaktoin tekemäni sivun ja kyllä oli taas niin monta ryppyä kontaktissa, että oksat pois. Eipä ole minun laji tuo. Viimevuotinen voitto oli aika ylläri. Saaga oli vasta vuoden alussa aloittanut kisauransa ja aika vähän oltiin kisattu siihen mennessä. Saaga oli ainoa maksikoira, joka sai molemmilta radoilta puhtaan tuloksen. Ihme, että meikäläisen hermo piti, sillä toinen rata mentiin sijoitusjärjestyksessä niin, että hyppyradan voittaja kisasi viimeisenä. Vaan hallitsin hermoni ja ohjasin tarkasti -ja meidän typykästä leivottiin mestari. Oli se tosi makea voitto!!! 

Saagan tokosulkeiset ovat aamutuimaan jatkuneet tiukemmalla ja pidemmllä tyylillä. Vaadin nopeita maahanmenoja ja sivulle nousuja. Jos ei tee, kuppi otetaan pois ja pidetään hetken tauko. Ja kas, kummasti kuulo ja ymmärrys palaavat takaisin, kun nälkäisen koiran nenän edestä kuppi häviää hetkeksi. Tämä sama linja siirtyy myös toko-kentälle. Palkkaa ei heru, ellei töitä tehdä kunnolla.

Eikä tuo mamma niin kovin masentuneelta vaikuta, vaikka vähän tiukemmalla välillä pidetäänkin. Ainakin leikki maistuu.

Meidän liitelijä