Jokaisella meistä on oma tapansa herätä aamuun.

Minun aamuni alkaa sillä, että kelloradiosta alkaa kuulua radio-ohjelmaa. Kelloradio on vanha ja kanavia rajallinen määrä. Pitkään minut herätti Radio Nova, mutta kun ne siellä juuri siihen aikaan kehittivät jonkun huutoisan kilpailun, ei se sopinut minun sielunmaisemalleni. Siksi piti löytää joku lempeämpi kanava. Ja kas, ruotsinkielinen radio Vega on riittävän neutraali sekä ihmisäänien että musiikin suhteen. Näet radion käynnistymisen jälkeen minulla on vielä viisi minuuttia aikaa lötkötellä pimeydessä heräilemässä, ennenkuin kännykkäkello pärähtää. Sitten on vasta pakko nousta ylös.

Friida havahtuu myös radio-ohjelmaan. Se heittäytyy puoliksi minun päälleni saadakseen silityksiä. Se ei riehu vaan nauttii saamastaan paijauksesta. Assi siirtyy radio-ohjelman alkaessa sängystä lattialle seuraamaan tilannetta. Ja Saaga nukkuu vielä täyttä häkää.

Kun koittaa ylösnousun hetki, puen heti päälleni ja lähdetään koirien kanssa lenkille. Assi ja Friida ovat touhussa mukana ja valmiina kuin pienet partiotytöt eteisessä hihnojaan odottamassa. Kun hihnat kilahtavat, Saaga nostaa päätään,  Makuuhuoneesta on suora sihti eteiseen, joten se on hyvin perillä tilanteesta. Vasta kun olen toiselle koiralle hihnaa laittamassa. Saaga loikkaa lattialle ja saapuu veeenyyyyteeellen eteiseen.

Kukin tyylillään.