Samalla tuli ulkoilutettua kolmea vesikoiraa, Friidaa, Freesiaa ja Jepsonia. Karhulassa on vanhasta jätemaasta tehty kumparepuisto, jossa talvisin käydään paljon laskemassa mäkeä ja kesälläkin se on suosittu ulkoilupaikka. Sinne suuntasimme mekin koiria riekuttamaan. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ja koirilla oli kivaa ja karmea hiki. Mutta niin ne vain painoivat mäkiä ylös ja alas hiki päässä melkein tunnin verran. Tässäpä näitä kevätkuvia.

Jepson oli riekkunsa ansainnut, sillä se oli pääsiäisen aikaan kahdessa näyttelyssä ja saanut sekä sertin että kaksi CACIBia. Hyvää vauhtia matkalla kansainväliseksi valioksi tämä heppu - ja ikää vasta reilu vuosi.

Sitten otettiin muutama poseerauskuva. Tai yritettiin ottaa. Freesia ei ollut mitenkään innostunut ajatuksesta paikalla istumisesta. Keskimmäisestä kuvasta näkee. mitä tapahtuu, kun koirasta ei pidetä kiinni. Pomps. Koira nousee ilmaan. Ai miten niin Friidan sisko? Kaikilla kieli roikkuu vyötäröllä asti.

Ja sitten taas juostiin ja pompittiin.

Tällaisia kumpareita puistossa on.

Ja kumpareiden juurella kaksi läähättävää sfinksikoiraa. Freesia sen sijaan ei ole yhtään väsynyt.

Luulin reissun jälkeen, että Friida on ihan poikki, mutta kun mentiin agilitykentälle melkein heti, se jaksoi tehdä pientä rataa ja harjoitella keppejä ja riehua Assin ja Saagan kanssa.  SITTEN se oli kyllä väsynyt - ainakin hetken aikaa.

Minnalle, Freesialle, Suskulle ja Jepsonille kiitos seurasta!