Terveisiä Teivon hornankattilasta, jossa olemme kiehuneet yhden viikonlopun auringon paahteessa. Lämpötila kipusi kolmeenkymmeneen varjossa ja mitä se auringossa oli, sitä en uskalla edes ajatella. Vaan mukava reissuhan tuo oli.

Startattiin Kotkasta Eijan, Windyn, Saagan ja Friidan kanssa heti, kun olin vienyt Assin ja Elsan Satakieleen hyvään hoitoon. Vanhemmat neidit eivät juuri taaksensa katselleet, kun juoksivat kesäparatiisinsa pihalla. Saaga sen sijaan kiljui autossa protestiksi, kun se ei päässyt Hannaa ja Uljasta moikkaamaan. Matkaan päästiin noin kello 11 ja perillä Ylöjärvellä oltiin noin puoli kolmelta. Pysähdyttiin Teivoon ilmoittautumaan ja pystyttämään teltta ja häkit. Saatiinkin teltta todella hyvälle paikalle. Se oli koko viikonlopun kullan arvoinen suoja paahdetta vastaan. Kun luukut saa joka seinältä auki, saa ilmanvaihtoa edes vähän teltan sisälle ja koirien häkit pidettyä varjossa. Lisäksi froteiset kylmässä vedessä kostutetut viitat pitivät koiria viileänä. Todella hyviä hankintoja!

 

Friida odotteli Windyn häkissä ja Saaga vartioi, kun me paukutimme teltan nauloja kovaan maahan. Onneksi saimme lainaksi hyvän kumivasaran. Pitääpä muistaa hankkia sellainen telttapussiin.

Sitten vietiin matkatavarat Koskipuistoon. Se on koulutus- ja kurssikeskus järven rannalla 12 kilometrin päässä Teivosta. Muitakin agirotukisaajia oli löytänyt saman majapaikan, mm. schapendoesväki. Ihan mukava majapaikka.

Saaga on ollut juoksussa ja juoksun jälkeen tosi löysä ja vaisu. Se elää hirmuista valeraskaus- ja hormonimyrskyaikaa. Siksipä meidän ratamme oliva pääosin aika ankean hitaita eivätkä yhtään saagamaisia. On rankkaa vetää koiraa perässä. Perjantaina ostin myyntikojusta purkin ruokaa, joka myyjän mukaan on ihanteellista palautusruokaa kisan jälkeen. Kun ei ehditty kauppaan ostamaan jauhelihaa, päätin testata tuotetta. Oi mikä virhetikki! Seuraavana päivän kaiken hormonihuuman lisäksi Saaga oli jonkin verran löröllä. Tyhmä emäntä, todella tyhmä!

Saagan kanssa juostiin neljä yksilörataa. Perjantai-illan rata oli sellainen semi-vauhdikas. Kaikki meni hienosti, kunnes Saaga tuli puomille. Puomin takaa paistoi laskeva aurinko suoraan koiran silmiin ja Saaga tuli puomilta pois. Ennenkuin sain sen takaisin oltiin jo menty yliajalle. Tosi  harmittava vitonen! Kaksi puhdasta rataa tehtiin. Molemmat olivat vauhdiltaan mateluluokkaa. Sunnuntain Open Class-radalla oltiin kuudensia nollatuloksella 99 kilpailijan joukosta - 9, 6 sekuntia alle ihanneajan, mutta ihanneaika oli todella löysä. Lauantaina tehtiin nollarata jälleen matelutahdilla ja 1,5 sekunnin yliajalla. Oltiin viidensiä ja jos vauhtia olisi ollut himpun verran enemmän, tämä olisi ollut se viimeinen nousunolla. ARGH!!! Että otti päähän!  Tultiin juuri ruokailemasta, kun alkoi palkintojen jako ja kun viisi parasta palkittiin, pääsin minäkin palkintopallille hampaita sisäisesti kiristellen.

Tässä Saagan palkintoruusuke. Lisäpalkinnoksi saatu lakupussi meni parempiin suihin.

Tässä Saagan radat. Katsokaa ja itkekää.

 

Lauantaina saavuimme kisapaikalle jo hyvissä ajoin, sillä Eija ja Windy aloittivat kisaurakan jo aamusta.

Jaahas, keitäs täällä on naapureina.

Häkit on pystytetty varjoihin.

Windy ottaa pienet levot radan jälkeen.

Sitten se menikin moikkaamaan kasvattajaansa sekä Opria ja Ilonaa, puolivuotisia shelttisisaruksia. Windy oikealla.

Windylle oli hommattu uusi vaaleanpunainen froteeviitta ja se oli aluksi sitä mieltä, ettei se päällä voi ainakaan liikkua saati sitten maata. Mutta lopulta saattoi tehdä kumpaakin, varsinkin sitä liikkumista. Ollessamme lihapulla-perunamuussi-aterialla tuli kuulutus, että oli löytynyt sheltti vaaleanpunaisessa viitassa. Eija sanoi varmasti laittaneensa häkin oven kiinni, mutta meni tarkistamaan ja Windyhän se siellä oli odottamassa. Häkin etuluukku oli kiinni, mutta sivuluukku oli jäänyt raolleen ja siitä oli shelttineito lähtenyt emäntäänsä etsimään. Hyvä, että oli otettu typykkä talteen.

Kisapäivän iltana oli Saaga ihan poikki. Sen sijaan Friida, joka häkkilintuna hienosti ja malttavaisesti oli  viettänyt aikaa teltassa, oli energiaa pullollaan. Vaikka lenkitin niitä tämän tästä ja juoksutinkin, niin eihän se Friidalle riittänyt. Se vietti yöllä aikaa puuhastellen luun parissa, kuljetellen kenkiä, pomppien sängystä toiseen ja silleen. Kyllä se sentään nukkuikin.

 

Windy löysi vesikoiravapaan vyöhykkeen sängyn alta.

Sunnuntaina oli sitten luvassa kaikkein kuumin päivä ja kaksi kisaa käytännössä päällekkäin. Kävin tutustumassa möllikisassa harjoiteltuun Open Class-rataan minuutin ajan medien mukana. Koska joukkuerata oli myöhässä ja lähes samaan aikaan kuin minun Open Class-vuoroni, kävin siirtämässä itseni kisan loppuun. Joukkueradan oli laatinut ja tuomaroi Niina-Liina Linna. Vähän turhan haasteellinen oli rataprofiili, kun ajatellaan, että kisaamassa joukkueessa voi olla mölliluokan koiriakin. Oli kääntöä ja vääntöä ja takaakiertoa ja kaikkea. Kaksi portugeesijoukkuetta oli Agirodun kilpailevien maxien joukkuekisassa: Perämeren Portugalinvesikoirat ja meidän joukkueemme Rock de Aqua Portuguese.  Siis rotumestaruuskisat suorastaan  ! Ensin meni Perämeren porukka ja hienosti menikin . Sitten oli meidän joukkueemme vuoro. Sami ja Dana tekivät upean puhtaan radan. Tuubankin esitys oli todella vauhdikas ja hyvä. Minä sain Saagalle aikaan kaksi hylkyä huonolla ohjauksella. Saaga piti sentään kohtuullista vauhtia. Lopuksi meni Sami uudestaan Mindin kanssa. Mestaruus meni Perämerelle - onnea vain joukkueelle -, mutta ihan hienosti mekin selvisimme.

Tässä meidän joukkueemme esitys:

Sitten olikin vain kymmenen minuutin tauko ennen Saagan Open Class-suoritusta. Vähänks sillä oli jo veto veks, mutta lopussa sentään hiukan yritti kiihdyttää. Puhdas rata ja ihanneajan alitus sekä 6. sija, kun kymmenen parasta palkittiin. Ei kyllä jääty palkintojen jakoon, sillä se siirrettiin pukukulkueen jälkeen pidettäväksi ja meillä oli halu jo lähteä kohti kotia. Perämeren porukalla oli tosi hauskat asusteet ja he jäivät valmistautumaan kulkuetta varten, kun me starttasimme. Tässä Erja ja Piki merellisessä lookissaan.

Ennen lähtöä otettiin potretteja joukkueesta ja kannustusjoukoistakin.

Hanna-Riikka ja Tuuba       Sami, Picku, Mindi ja Dana       minä, Friida ja Saaga
             

Perämeren joukkue eli
Irmeli ja Alia, Minna ja Minttu , Tanja ja Piitu,  Erja ja Piki 

Tässä sitten onkin portugeeseja 12  ja yksi Manu eli Sanna ja Siiri sekä Tiina,Enska ja Mauno ovat tulleet kuvaan mukaan. Kuvaajalle kiitos! Oli kiva nähdä teitä kaikkia!

Kotimatka sujuikin sitten peltipoliisien määrää päivitellen. Koirat kuorsasivat koko matkan ihanan viileässä autossa. Perillä siirsin koirat ja tavarat autooni. Suuntasimme saman tien Äyspohjaan hakemaan Elsaa ja Assia.

Nelikko koossa jälleen.

Näillä kahdella oli ollut ikävä toisiaan.

  

Ne porskuttivat onnellisina rantavedessä.

Saaga kuljeskeli omaan tahtiin.

Samoin Elsa, joka väriltään maastoutuu hyvin merenrantamaisemaan.

Uljas päivitteli naiskoirien määrää.

Samaan aikaan kun Friida paineli ympäri mökkitonttia kuin satasen sprintteri, Assi yritti houkutella Saagaa leikkiin. Turha toivo! Huokaus!

Siinä vaiheessa Saagakin virkistyi, kun herkkupaloja oli jaossa.

Uljas ei välittänyt muista hekkupaloista kuin hormonihajuvettä uhkuvasta Saagasta. Ylettyminen on vain pikkuinen ongelma. Ja sitten Saaga sanoi :MURRR!

Sinne jäi Äyspään isäntä tonttivartioon.

Kiitos tuhannesti Hanna, Jukka ja Uljas Elsan ja Assin hoidosta. Kyllä niillä oli ihana loma meren rannalla!