Tänään oltaisiin saatu nukkua pitkään, mutta aamukahdeksalta jo tallattiin aamulenkillä. Hiukan olivat tiet paikoittain jäiset. Pitää vissiin loman aikana talvirenkaat autoon laitattaa, että on turvallisempi jäisiin kausiin siirtyä.

Tokotreenien kuvat omistaa Oiva-beauceronin emäntä Tiina. Kiitos kuvista.

Yhdeltätoista alkoi Friidan tokoryhmän treenit. Tehtiin ensin luoksepäästävyys, jossa Friida on hyvä. Se tietää, että nami tulee, kun napottaa ylös "hampaat" - käskyllä.

"Jokohan se Saija kohta tulee niitä hampaita katsomaan."

Kontaktinpitotreeniä nakkipalkalla.

Sitten alkoi paikallamakuu.

Paikallamakuussa menin auton taakse piiloon ja välillä kävin näyttäytymässä.

Kaikki meni hyvin, kunnes vieressä Fabi nousi ylös

ja Ninni lähti sitä korjaamaan. Friidakin nousi seisomaan.

Menin piilosta esiin ja käskin kaukaa Friidaa maahan. Menihän se.

Friida on hyvä paikallamakaaja, mutta olin tyytyväinen, että se teki virheen, jolloin pääsin sitä korjaamaan ja se ehkä oppi, että vaikka mitä tapahtuu, maata pitää. Tosi nätisti se makasi loppuun asti niinkuin aina ennenkin.

Sitten tehtiin seuruuta. Ensin askelsiirtymiä ja sitten vähän pitempiä pätkiä. Friidan taidot ovat kyllä seuraamisessa kovasti kehittyneet, sanoi Saija. Eihän se vielä valmis liike ole läheskään, mutta joku taju koiralla jo on paikasta ja kontaktin pidosta.

Sitten vähän leikittiin ja treenattiin leikinomaisesti liikeestä maahan menoa, istumista ja seisomista.

Harjoiteltiin liikkeestä maahan menoa. Ensin sitä maahan menoa hitaan seuraamisen yhteydessä. Nopea palkka ja vapautus, kun onnistui. Sitten jatkettiin uudella yrityksellä.

Friidan maahanmeno sujuu aika nopeasti jo.

Sitten siedätettiin paikallamakaamisosuutta.

Ohjaajia kävelytettiin koiran vieritse eri suuntiin ja käännöksiä tehtiin myös. Aina koiraa ohitettaessa palkattin koira ja käskettiin jatkamaan makaamista. Hienosti Friida tästä suoriutui.

Saagan treeneihin emme ehtineet jäädä, sillä lähdimme kohti Helsinkiä ja Purina-Areenaa.

"Heippa kaikille. Me mennään nyt Hesaan."

Saagalla oli kolme kisaa tiedossa- ja joka kisassa se lähti ensimmäisenä. Koko koiratrio oli reissussa mukana. Tuomarina oli Johanna Nyberg kaikilla radoilla. Radat kuvasi portugeesi Tuuban emäntä Hannariikka. Kiitos paljon avusta!

Eka rata oli agilityrata. Tosi vauhdikas ja suoraviivainen rata. Ihanneaika oli 43 sekuntia. Päästiin ihanneajan alle just ja just, tosin Saaga kyllä teki aika hitaat kepit ja patsasteli puomilla aika pitkään eli sekunteja olisi ollut vielä ajasta otettavissa. Tehtiin puhdas rata eli nollatulos kisakirjaan - jee. Saagan eka rata on tässä:

Toinen rata oli hyppyrata, ihanneaika 39 sek. En ollut hahmottanut riittävästi, että renkaalta oli sangen suora sihti kepeille. Valssilla tai persjätöllä homma olisi hoitunut ja toinen nolla mahdollinen, sillä Saagalla oli oikein hyvä vauhti. Vaan se sujahti kepeille, kun käskytykset olivat ihan liian myöhässä - ja hylky tuli. Muuten rata oli nätti. Rontti meinasi lähdössä varastaa, mutta sain sen pysäytettyä. Saaga pysähtyi tosi lähelle ekaa hyppyä ja olin varma, että nyt tippuu rima, mutta kyllä Saaga yli tuli. Harmittava hylky kyllä, ja aivan ohjaajan piikkiin meni koko juttu.

Kolmas rata oli taas agilityrata. Ihanneaika oli 43 sekuntia. Saagalla oli paras puhti jo pois. Yksi rima tippui ja reilu 2 sekuntia tuli yliaikaa. Muuten oikein jees rata. Tässä viimeinen rata:

Hyvät fiilikset oli kisojen jälkeen. Inhottaa vain ajella pimeässä kotiin. Kehäykkönen oli aivan täyteen ahdettu autoja, samoin moottoritie ja loppupätkällä Kotkaan asti autoja ja häikäiseviä valoja riitti. Onnellinen oli tämä ihminen, kun kotiin pääsi. Ja niin olivat koiratkin.