Lunta, lunta, lunta---mistähän tätä oikein riittää? Vissiin sataa monen menneen talven lumetkin samaan syssyyn. Aivan mielettömän kaunista oli aamulenkillä. Päivällä työpisteestä toiseen vaihtaessa ihailin lumikuorrutettuja puita. Oikea postikorttimaisema!

2096176.jpg

Viime talvena ei kertaakaan ollut näin kaunista.

2096178.jpg

Taivas oli harmaa. Ja luntahan se väri lupasi, sillä töistä lähtiessä satoi taas. Märkää rättiä, mutta lunta kuitenkin. Koirien kanssa lähdettiin lenkille. Ihmeparantuminen oli tapahtunut! Koirat lähtivät ulos todella säyseästi ja ilman kiskomista. Yhtään ärähdystä ei tarvinnut tehdä, sillä koko matka meni leppoisasti ja sivistyneesti. Ah onnea!  Onkohan huoneilmassa ollut jotain diapamhenkistä, joka on rauhoittanut tyypit vai joko lumesta on tullut hiukan arkisempi asia. Nautinto taluttajalla oli kyllä sanoinkuvaamaton.

Lastasin sitten koirat autoon ja lähdettiin katsomaan, joskos kentällä voisi juoksennella. Lunta oli todella paljon ja se oli raskasta kahlata. Koiria ei kauheasti innostanut pomppia kaulaa myöten, joten pysyteltiin tien puolella. Heittelin lumipalloja hetken aikaa - kunnes huomasin, että myös turkkikoirat olivat kainaloita myöten lumipalloissa. Luulin, että lumi on riittävän märkää, ettei se tartu, mutta kattia kanssa! Lumen laatu oli juuri sitä takertuvaisinta laatua. Siispä tallasimme autolle - ja kiireesti kotiin sulattamaan lasti.  Tämän näköisiä olivat Assi ja Saaga ennen suihkutusta.

2096183.jpg 

Ja lähikuva koivista.

2096188.jpg

Mahapuolellekin paakkua mahtui kiitettävästi. Onneksi vesi sulatti kaiken pois. Vastedes toivotaan vain pakkaslunta, kiitos.