Friida on metka tapaus. Tällä hetkellä se on kotioloissa välillä maailman rasittavin olento. Yhtäkkiä se alkaa raivokkaasti lelu suussa mielistellä milloin ketäkin ilman mitään syytä. Assi ärähtelee sille, minä tönin pois ja muutkin koirat ovat ihan voi ei-ilmeellä varustettuja. Keskellä yötäkin voi iskeä tällainen mielistelykohtaus, jolloin sen häntä paukuttaa iloisesti patteria - sorry naapurit - ja se pyörii lattialla kuin väkkärä önisten. Huokaus! Lenkillä se on intoa täynnä kuin ilmapallo. Pomppii puolitoistametrisille valleille ja takaisin tämän tästä ja ellei kuonopantaa olisi, emäntänsä oli hyyyyvin vihainen ja hyyyvin rasittunut ihmispolo. Kun se näkee jotain epäluuloja herättävää, se pomppii magnustiasennossa takajaloillaan vaikka takaperin niin kauan, että pelotus (ihminen ja kola, ihminen, juokseva lapsi yms.yms.yms) häviää näkyvistä.

VAAN
ans olla kun käydään hommiin, niinkuin tänään taas agilitytreeneissä. Vaikka toisella puolella hallia treenataan täysillä rataa ja vaikka meidän puolella osa porukkaa treenaa kukin omia pienempiä estetreenejä, Friidaa voi pitää irti ja se on loistavasti kuulolla koko ajan. Tänään tehtiin eteenlähetystä hyppysarjalla. Aivan upeaa etenemistä. Tehtiin kujakeppejä, A:ta, putkea ja pituutta sekä rengasta. Vaikka ollaan näissä alussa, työinto on todella hyvä ja minulla on innokas, kuuliainen koira parinani. Ei voi olla kuin ylen ylpeä. Äitinsä tyttö tässä, sillä Saagassa ovat nämä samat ominaisuudet olleet pienestä pitäen. Tytär tosin on kyllä potenssiin ainakin kaksi tuossa pomppelehtimisessaan.

Ehkä siitä vielä koira tulee!

--------

Friida is a real pain in the ass at home, because she has such a lot of energy in her. In the middle of the night she starts to play and do different things that wake all us up. But when we go to do some work like today in the agility training she becomes a real working dog, who does every task well and eagerly. In those moment I am so proud of her - and at home I am so frustrated for her fuss.

Perhaps she will grow to be a good dog.